Social Icons

torstai 9. tammikuuta 2014

Narsistisen persoonallisuushäiriön ABC Osa 4




Ehdollinen rakastaminen/
Provosointi/
Henkinen väkivalta

Jokainen terve ihminen kaipaa toisen ihmisen seuraa ja läheisyyttä. Jossakin vaiheessa tämän läheisyyden tulee merkitä myös kosketusta ja hellyyttä. Vastasyntynyt lapsi on äidin kohdusta poistumisen jälkeen hyvin haavoittuva, sillä raskausaika on vietetty äidin sisällä, läheisyydessä, jolle ei ole vertaistaan millään sen jälkeen. Olisiko niin, että juuri tuona aikana perimäämme ja geeneihimme tulee niin voimakas tarve läheisyyteen, mikä normaaleissa olosuhteissa kestää elämämme loppuun asti. Oikeaa näkemystä asiasta häiritsee ennen kaikkea nykyinen seksuaalisuuden korostaminen, niin että oikeastaan koko läheisyysnäkemyksemme perustuu enemmänkin vietteihin kuin aitoon läheisyyden kaipaukseen.
Läheisyys merkitsee hyvin suuressa määrin turvallisuutta ja syvimpien tarpeidemme tyydyttämistä. Tämä tarve on laadultaan ensisijaisesti henkistä, persoonamme olemusta koskettavaa. Se on perusolemukseltaan niin sisäistä ja jossakin määrin ylimaallista, että sitä on mahdoton kuvata lyhyessä selonteossa. Se on kuitenkin se tuntemattomalta tuntuva käsite, jolle kahden ihmisen yhteenliittyminen voi perustua. Miellyttävä ulkonäkö, lahjakkuudet, varallisuus ja seksi kaikkein viimeiseksi eivät voi olla liittymisen perustana, eivät edes kaikki luettelemamme asiat yhdessä. Ulkonäköön tottuu, vähintään kahdessa vuodessa, lahjakkuus viehättää jonkin aikaa, mutta saattaa tulla potkut tai muu syy työttömyyteen ja samalla varallisuudenkin katoamiseen; seksi on yksi elämämme perustarpeista ja hyvin merkittävä asia useimpien elämässä selviämiselle, mutta sekin on niin lukemattomien vaaratekijöiden ympäröimä.
Seksuaalisuus on olennainen osa ihmisyyttä, mutta siihen ei tässä ajassa juurikaan osata suhtautua oikealla tavalla; kirkollisissa piireissä sitä on väheksytty katastrofaalisella tavalla tekemällä siitä suoranainen tabu, maailmallisemmat piirit taas ovat tehneet siitä ensisijaisesti vain viihdykkeen ja mielihyvän tuottajan, irrallaan kaikista siihen liittyvistä syvemmistä vaikutuksista. Jokainen ero ja jokainen satuttavalla tavalla päättyvä seurustelusuhde jättää meihin jälkensä, vaikka sitä ei halutakaan tunnustaa. Ihminen haluaa kieltää kuolevaisuutensa, sairastumisensa mahdollisuuden, sekä vanhenemisensa; miksi hän ei siis yrittäisi kieltää kaikkea muutakin epämiellyttävää!
Aito ihmissuhde ei siis voi perustua ulkonaisiin asioihin, sen todistavat lukemattomat avioerot. Yhteen on menty aivan liian kevyin perustein, katsoen vain ulkonäköön ja ihmisen mukavuuteen. Kukaan ei ole sen mukavampi ja osaltaan lumoavampikaan, kuin yksinäinen ja seuraa kaipaava mies, osaltaan nainenkin. Me rakastumme äärimmäisen helposti naamioihin ja rooliasuihin, joita ei ole yksinomaan narsisteilla, vaan hyvin suuri osa ihmisiä elää eräänlaisessa elämänvalheessa. Ihminen ei ole totta itselleen eikä lähimmäiselleenkään. Se on hyvin surullista, eikä siitä tule syyllistää liiaksi ketään. Tämä on seurausta meidän yhteiskunnallisista asenteistamme ja suhtautumisestamme erilaisuuteen.
Ehkä vakavimmin tämä tulee esiin ns. seurakunnallisessa elämässä, missä ihmisen selvitäkseen ja menestyäkseen täytyy asettua johonkin hyväksyttyyn rooliin ja naamioitua onnellisuuteen ja vahvuuteen. Sydän saattaa vuotaa verta, mutta siitä huolimatta tulee kaikki mielenmasennus ja epäonnistumiset pitää salassa. Heikkouden esiin tuominen tulkitaan uskon puutteeksi ja sen seurauksena jopa synniksi!
Edellä mainittua ei juurikaan haluta myöntää todeksi, mutta kirjoittajan yli nelikymmenvuotinen kokemus todistaa sen paikkansapitäväksi. Ns. menestysteologia on omalla tavallaan aivan hurmaava ja mukaansa tempaava liike, mutta se on myös yksi suurimmista elämänvalheista, mihin ihminen voidaan vetää mukaan. Emme ala nyt hengellistä opetusta, mutta tämä kaikki on samalla kuvaa, joka auttaa meitä ymmärtämään perusaihettamme narsistista persoonallisuushäiriötä. Olenkin jo maininnut sen, että vääristynyt kristillisyys kulkee käsi kädessä vääristyneen seksuaalisuuden kanssa, ja siinä on yhteisöllisenä kaikki narsistisen persoonallisuushäiriön piirteet.
Ei tarvitse olla kovinkaan psykologisesti koulutettu ihminen ymmärtääkseen, miksi ns. kaatumisilmiö on saavuttanut sellaisen suosion ja laajuuden. Hengelliselläkin alueella ihminen on alkanut kaivata yhä enemmän jotakin näkyvää ja käsin kosketeltavaa, koska usko alkaa olla katoava luonnonvara. Parantava ja eheyttävä ilmapiiri on korvattu wateilla siinä määrin, että viime vuosien aikana olen useaan kertaan ollut pakotettu tunkemaan syljellä kostutettua paperinenäliinaa korviini, voidakseni istua kokouksessa loppuun asti. Kuuloni on varsin hyvin säilynyt, ja koen usein suoranaista kipua korvissani ja päässäni vahvistinlaitteiden pauhatessa. Eivätkö ihmiset käsitä mitään meidän todellisen sisäisen ihmisemme olemuksesta ja tarpeista? Nykyinen rytmi ja äänekkyys eivät ole parantavia ja aitoa mielihyvää tuottavia, vaan niiden alkuperä on suoranaisessa pakanuudessa, missä aivan tarkoituksellisesti kiivaan rytmin ja jatkuvien toistojen avulla pyritään pakenemaan omaa todellista minuutta ja olemusta, paeten transsiin, joka on vierasta persoonallemme.
Me elämme siis kokonaisuudessaan hyvin vääristyneessä yhteiskunnassa ja yhteisössä, olkoon se sitten mikä tahansa. Tämä kaikki riisuu meitä niistä aseista ja turvallisuutta tuottavista seikoista, jotka ovat tarkoitetut yksilöllisyytemme suojaksi. Meiltä viedään kaikki se arvokas aika, joka meidän tulisi käyttää minuutemme, oman persoonamme vahvistamiseen ja kasvattamiseen. Yksilöllisyyden korostus, missä se sitten esiintyykin, on omalla tavallaan petollista, koska se pohjimmiltaan kuitenkin palvelee eräänlaista robottiteollisuutta, jossa meistä tehdään yksilöllisiä kopioita jostakin meille vieraasta. Meissä on luonnollinen tarve tulla hyväksytyksi ja huomioiduksi, ja saavuttaaksemme edes hieman rakkautta ja hyväksymistä, olemme sitten omaksi vahingoksemme valmiit tekemään kompromisseja ja sallimaan itsemme viemisen mukaan vääriin asioihin. Suosio tulee tänä aikana hyvin kalliiksi, ja kaikki epäaitous omalla tavallaan vahingoittaa aitoa henkisyyttämme.
Ilman psykiatrista koulutustakin voin ymmärtää miksi ihmiset menevät mukaan kaikenlaisiin toimintoihin yksinäisyyttään paetakseen. Sisäiset ristiriidat ja hyvin monivivahteinen ahdistus ajavat ihmisiä paikasta toiseen, yhä uudelleen toivoen ratkaisun löytyvän kyseisestä tapahtumasta. Miksi niin lukuisat ihmiset kaatuvat kuuluisien julistajien tilaisuuksissa? Kaatuminen kuulemma merkitsee Jumalan voiman kohtaamista. Minä uskon, auta minun epäuskoani! Kuinka paljon uskoa tarvitaan kaatumiseen, jos saarnaaja tulee aivan kohti, lähemmäksi kuin yleensä haluan jonkun samaa sukupuolta olevan tulevan? Minä itse koen jonkinlaista huimaavaa tunnetta aina kun joku tulee aivan eteeni ja puhuu kiivaasti.
Voimmeko me päättää millä hetkellä Jumalan on toimittava? Voimmeko me sanella Pyhälle Hengelle mitä Hänen tulee tehdä ja milloin? Onko Pyhän Hengen aina odotettava kunnes taaksemme asettuu kyllin vahva henkilö estääkseen meitä lyömästä päätämme kohtalokkaalla tavalla lattiaan? Tästä kaikesta ei ole yhtään ainoata viittausta koko Raamatussa, mutta silti kaikki tämä vain lisääntyy päivästä toiseen. Minä en menisi vapaaehtoisesti noihin tilaisuuksiin saati sitten kaadettavaksi. Mutta niin kuin jo sanoin, minä en tarvitse mitään psykiatrista koulutusta ymmärtääkseni, ettei juuri kukaan halua olla kaatumatta, koska koko yleisö tarkkailee ja automaattisesti pitää jokaista pystyssä pysyvää heikkouskoisena, ja tutummat jopa etsivät mielessään kaatumattoman mahdollisia rikkomuksia, jotka estävät Jumalan voiman vaikutuksen tämän elämässä.
Kaikilla asioilla on käänteinen puolensa, joka meidän tulee ottaa huomioon. Me emme halua viedä halukkailta heidän kokemuksiaan ja iloaan kaatumisesta, mutta järkyttävää kaikessa on kuitenkin se, kuinka pitkälti kaikessa tässä toiminnassa on ihmisten mieliin pumpattu toivoa ja luottamusta parantumisesta kaatumisen yhteydessä. Kenenkään sitä ajattelematta tämäkin toiminta luo samanlaista eriarvoisuutta, ehkä vieläkin satuttavampaa, mikä vallitsee yhteiskunnassamme. Eli kirkko, seurakunta, on siis tavallaan mukana vääriä toiveita synnyttävissä toiminnoissa, asettaen heikot ja suojelukyvyttömät asemaan, jota ei haluta nähdä. Aivan kuin lapsi pitää perheen riitoja omana syynään, aivan samoin nyt ns. seurakunnalliset lapset tuomitaan syyllisiksi sairauksiinsa ja ongelmiinsa uskon puutteen takia. Huolimatta näennäisestä kristillisyyden riemuvoitosta, ei oikeastaan kenelläkään ole riittävästi aikaa ihmisten valmistelemiseksi rukousta ja parantumista varten. Kaikesta on tullut liukuhihnahommaa, minkä johdosta ihmisten todellinen henkinen ja hengellinen hätä on tullut entistä suuremmaksi.
Olemme mitä suurimmassa kriisitilanteessa. Lähes jokaisella kirjoittajan ystävällä ja paremmalla tuttavalla on monenlaisia ongelmia, joiden laatuun ja määrään selvästi on syynä yhteisöttömyys ja aina vain lisääntyvä epävarmuus nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Pettymys kaikilla aloilla on joidenkin kohdalla suorastaan suunnaton.
On kautta aikojen sanottu, että ihminen ensin pettyy läheisiinsä, sitten vasta omaan itseensä. Tälle omaan itseensä pettymiselle on vähitellen annettu aivan liian suuri merkitys, johtaen ihmiset vääriin itsetutkisteluihin ja suorastaan masennukseen. Ihmisen on tarpeen, voidakseen oikealla tavalla olla osa ihmisyhteisöä, tulla tutuksi omien puutteidensa ja heikkouksiensa kanssa. Erikoisesti narsistiset piirit ovat kuitenkin tällä alueella käyttäneet tätä hyvää sisältävää määrettä omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi. Meiltä odotetaan ja vaaditaan nöyryyttä ja rajallisuutemme näkemistä, jotta voisimme olla palvelevassa hengessä. Ketkä ovat kautta aikojen eniten puhuneet meille rakkaudesta ja palvelemisesta ja nöyryydestä? Keissä eniten olemme pettyneet ristiriitaisuuden ja uskottavuuden puutteeseen? Ketkä uskoivat voivansa vaikuttaa meissä suuriakin muutoksia omalla pätevyydellään ja erinomaisuudellaan? Keitä meidän tuli palvella ja totella kyselemättä mitään? Ketkä saivat meidät tuntemaan itsemme todella epäonnistuneiksi ja vajavaisiksi? Ketkä rohkaisivat meitä aivan uskomattomalla tavalla, voidakseen sitten ylivoimaisia tehtäviä annettuaan leimata meidät petollisiksi, epäluotettaviksi?
Edellistä luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Meiltä odotettiin suoranaista täydellisyyttä esikuviemme mukaisesti. Mitä todella näimme näissä henkilöissä ja mikä oli vain heidän kuvaamaansa itseään? Ristiriitaisin tuntein hyväksyimme pakon edessä heidän erinomaisuutensa, pohjattomassa surkeudessamme ja häpeässämmekin. Heti saavutettuamme jotakin meiltä vaaditusta, kohtasimme yhden mielettömimmistä ristiriidoistamme. Meiltä vaadittiin suorastaan mahdottomia, me ylsimme aivan ihmeellisiin suorituksiin, mutta siitä huolimatta kuulemamme rivien välistä kuulutti kovalla äänellä, että me emme missään tapauksessa saaneetkaan olla täydellisiä ja onnistua tavoitteissamme!
Me olimme noiden henkilöiden läheisyydessä vain ollaksemme vertauskohtana, mallina surkeudesta ja epäonnistumisesta, mitä nämä eivät ollenkaan sietäneet itsessään. Projisoidessaan huonot ominaisuutensa ja pahan olonsa meihin, he tavallaan kärsivät ajoittain kaksisuuntaisesta, kaksinkertaisesta mielipahasta. Me olimme välttämätön paha heidän elämässään, likatunkiona, jonne sai dumpata kaiken ikävän ja rasittavan, ahdistavan. Niin kauan kuin, miettikää sitä, ylivoimaiset ponnistelumme pitivät yllä edes jonkinlaisen harmonian ja pinnallisen rauhallisuuden, me suoritimme tehtävämme jotenkuten siedettävästi. Mutta siinä vaiheessa kun voimamme alkoivat loppua ja aloimme heijastaa huonoa oloamme masentuneena ja loppuun asti väsyneenä, tulimme jo melkoiseksi rasitteeksi. Emme olleet onnistuneet täydellisyydessä, jota meille ei olisi suotukaan, nyt epäonnistuimme vajavaisuudessammekin, koska niin väsyneestä ja loppuun kuluneesta ihmisestä ei enää juurikaan voi puristaa mitään! Tässä viimeisimmässä vaiheessa tulee sitten tietynlaisten ratkaisujen aika, surullisen myöhään, sillä voimavarat ovat aivan lopussa.
Ihmettelen, kuinka joku voi sanoa, että tällaisesta tilanteesta on helppo irrottautua! Itselläni on keskinkertaista korkeampi älykkyysosamäärä, ja ympärilläni on aina ollut ainakin omasta mielestään hyvin älykkäitä ihmisiä. Kesti noin kaksikymmentä vuotta ennen kuin aloin tajuta missä mennään. Vuonna 1992 kirjoitin ensimmäisiä kertomuksiani kokemuksistani ja tuntemuksistani, osaamatta silti antaa kaikelle oikeaa nimeä. Rohkenematta kirjoittaa kaikkein satuttavimmista asioista julkitoin itse sitä tajuamatta suuren määrän narsistisen persoonallisuushäiriön piirteitä. Jos jollakin ei ollut kuin osa näistä piirteistä, täydensi joku toinen tämän puutteita. Siksi puhun yhteisöllisestä luonnehäiriöstä, missä uhrin kannalta ei ole niinkään merkitystä yksittäisillä kiusaajilla, vaan usean vahingollisen henkilön yhteisvaikutuksella!
Älykkyyteni ei siis riittänyt tajuamaan asian kokonaisuutta. Viisaat ystäväni eivät tuoneet mitään ratkaisua pulmiini, syyllistämällä minua ja tekemällä minusta epäluotettavan ja harhaluuloisenkin. Esittämiäni asioita ei voi olla hengellisissä piireissä, ei ainakaan omissamme! Vuosikymmenien historia on todistanut kaikki epäilykseni tosiksi aivan kiistämättömällä tavalla. Siitä huolimatta ei näytä olevan haluja asioiden selvittämiseen. Jopa suurimman johtajan mielestä kirjoittaja kärsii mielenterveysongelmista, jotka kai oikeuttavat siihenkin, ettei tämän kokemia vääryyksiä tarvitse selvittää. Kummallista kyllä selvästi häiriöiset ihmiset nauttivat korkeatasoista luottamusta!
Kirjoittaja ei miellyttänyt joitakin ristiriitaisia ihmisiä. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, ketkä menestyvät tässä maailmassa? Ne, jotka miellyttävät, viihdyttävät. He eivät kuitenkaan ole mitään itseisasioita, ollen ehdottaman viihdyttäviä omassa itsessään. Kelpaava viihde ja miellyttäminen määritelläänkin sitä vastaanottavissa piireissä. Vaikka asia olisi kuinka erikoislaatuinen ja korkealuokkainen sinänsä, saattaa se siitä huolimatta jäädä hyvin vähälle huomiolle. Lyhyesti sanottuna meillä ei ole juuri mitään mahdollisuuksia omana itsenämme omine lahjoinemme, vaan menestyäksemme suuren yleisön edessä joudumme luopumaan jopa osasta persoonaammekin, jos ei kokonaan. Meidän on antauduttava viihdyttäjäksi, jonka korkein laki on yleisön tahto, yleisön mielihyvä, odotukset!
Viime kesänä näin jossakin julkaisussa kuvan, jossa jokin itämainen uskonlahko oli nimennyt kuuluisan tennistähden vaimoineen jumalaksi, jota tulee palvoa. Entä sitten, kun tämä kuuluisuus ei enää menestykään? Tämä on mitä erinomaisin kuva kaikesta alueellemme kuuluvasta. Tämä on kuva ehdollisesta rakkaudesta ja hyväksymisestä. Olet merkittävä niin kauan kuin palvelet toisen ihmisen tarpeita ja pyyteitä. Tavallaan saat hyväksyntää ja jonkinasteista hyvitystäkin, jos itsepintaisesti painat omat tarpeesi ja oman persoonallisuutesi taka-alalle. Persoonallisuuksista tässä juuri onkin kysymys! Olemme tulleet aikaan, jossa persoonallisuus voi menestyä vain, jos toinen ei aivan siinä määrin ole persoona. Käsitätkö? Saat olla persoona, mutta aina on sinun valittava joka paikassa se matalin jakkara, ja jos juuri SE persoona istuu sillä ainoalla jakkaralla, on sinun istuttava lattialle!
Suurien hallitsijoiden perustarpeisiin ja oikeuksiin kuuluu tietty arvojärjestys. Ylemmyyttään korostava johtaja istuu mahdollisimman korkealla tuolilla, jalat jalkajakkaralla, kun taas vieraileva arvostaan riippumatta istutetaan tuolille, jonka jalkoja on sahattu niin paljon, että omat jalat on ojennettava suoraksi tai pantava koukkuun. Joku asiaa tuntematon saattaa ihmetellä kirjoittamiamme asioita, mutta uskon jokaisen narsistin uhrin koko ajan olevan perillä kirjoittamisemme perusteista.
Miksi sitten haluamme miellyttää, jos se kerran merkitsee sellaisia nöyryytyksiä? Olemme jo puhuneet perustarpeistamme, jotka säilyvät olemuksessamme tilastamme ja kokemuksestamme huolimatta. Me emme rehellisesti sanoen pysty elämään ilman toisia ihmisiä, vaikka monet ihannoivatkin yksinäisyyttä. Jokainen etsii ja ammentaa tarpeensa jostakin, sitä usein itse tiedostamatta. Olemmeko sairaita pohjattomankin miellyttämisemme johdosta, vai olisiko sittenkin sairaampi se, joka uskoo selviävänsä aivan yksin? Kieltämättä on olemassa ns. erakkoluonteita, jotka eivät ole sairaita, vaan aivan erikoislaatuisia ihmisiä. Heidät on jo luonto varustanut aivan omalaatuisella persoonallisuudella, jota sitäkin tulee arvostaa monipuolisessa yhteisössämme.
Noin kymmenen vuotta sitten kirjoittaja osallistui asioihin ja tilaisuuksiin, joihin ei ikinä olisi uskonut menevänsä. Toipumisen ollessa tuossa vaiheessa tuntui pakolliselta tavata muita ihmisiä, oikeastaan riippumatta siitä keitä he olivat. Osaltaan linja-auto - ja junamatkatkin olivat osa eheytymisprosessia. Paremman puutteessa kelpasi mikä tahansa tilaisuus, kunhan siellä vain oli muita ihmisiä. Muita ihmisiä – kirjoittaja alkoi vasta tuolloin tajuta sillä toisellakin puoliskolla minuuttaan olevansa ihminen, jolla on tarpeita ja oikeuksia!
Uskonnollisuuden varjolla voidaan hyväksyä niitäkin asioita, jotka auttamattomasti rikkovat ihmisen persoonaa ja loukkaavat koskemattomuutta. Narsismin maailmassa tämä on ehkä suurin rikkomus, eikä vähiten ns. hengellisissä yhteisöissä. Vaikka narsisti ei kadu ja häpeä normaalilla tavalla, on hänenkin sisimmässään jokin tekijä, joka saa hänet etsimään puolusteluja kaikelle tekemälleen ja aiheuttamalleen. Tästä puolesta en ole vielä oikeastaan koskaan kuullut kenenkään puhuvan. Puolustelujen etsiminen näin laajassa mittakaavassa ei kuitenkaan merkitse omantunnon olemassaoloa. Kuinka paljon tekemistä on etiikalla ja pätemistarpeella, jolla silläkin on oltava uskottavuus? Ihminen voi puolustella ominaisuuksiaan ja tekemisiään ennen kaikkea itsesuojeluvaiston tähden. Tämä on hyvin kaksijakoinen tekijä, joka suuresti samentaa käsityskykyämme näiden ihmisten kohdalla. Hyvään itsesuojelukykyyn kuuluu esim. oikeanlainen pelko ja tietoisuus ennakoimattomista tapahtumista ja tilanteista.
Psykopaattisen henkilön asennetta ja maailmankuvaa selvittänee kertomus miehestä, joka kevytrakenteisella autollaan kiisi pitkin maamme maanteitä, aikanaan raskaana oleva vaimo kyydissään. Tämä huusi ajoittain kauhusta auton poukkoillessa ylinopeudella ja ajautuessa vastaantulevien kaistalle jyrkissä mutkissa. Vaimon pelolla ei ollut mitään merkitystä miehen ajotyylille, kaiken johtaessa lopulta siihen, ettei vaimo lähtenyt kyytiin kuin vain äärimmäisessä pakkotilanteessa. Mies oli sitä mieltä, että mutkassa tapahtuva kolari olisi ehdottomasti vastaantulevan syytä, joten hän sai ajaa niin kuin halusi!
Mies suhtautui koko elämään melko samanlaisella välinpitämättömyydellä, suin päin rientäen erilaisiin taloudellisiin tilanteisiin ja hankintoihin, jotka ajoivat perheen melkein selvitystilaan. Mies ei ollenkaan ajatellut auton ratissa, kuin ei muussakaan elämässä, mitä mutkan takana saattaa olla vastassa. Hän ei tuntenut tervettä pelkoa itsensä puolesta, koska hänellä ei ollut normaalia säikähtämisreaktiotakaan, mikä on yleistä narsistisille persoonille. Vaimon hätä itsensä ja syntymättömän lapsen puolesta ei tuonut mitään muutosta miehen asenteisiin!
Kaikesta tällaisesta huolimatta olemme valmiita miellyttämään ja uhmaamaan kaikenlaisia vaaroja, joita tuollainen persoonallisuus tuo mukanaan meidänkin elämäämme. Mitä muutakaan voisimme tehdä, etenkään kun emme raskaana ollessamme voi lähteä noin vain tuntemattomaan, mikä taas kiusaajillamme on suorastaan verissä. Mikään ei tunnu säikäyttävän näitä egoisteja, jotka suuressa määrin toimivat kaksisuuntaisen mielialahäiriön oikkujen mukaisesti. Useissa tapauksissa narsistinen persoonallisuushäiriö näyttää olevan vain pinnallisin tekijä, joka tavalla tai toisella tuo olemuksensa perusteella mukanaan muita rasitteita. Siksi aikanaan useat meistä luulivat kiusaajiamme skitsofreenikoiksi.
Kirjoittaja on maallikkoammattilainen, joka joidenkin korkean tason ammattilaisten, mahdollisesti myös tavallisten sosiaaliviranomaisten mielestä, on ylittänyt kykynsä kirjoittaessaan tällaista, koska hänelle ei ole mahdollista laatia diagnoosia tällaisissa asioissa. Kukin tyytyköön asemaansa, niin kirjoittaja kun kaikki ne uhrit, joita joudun varottamaan puhumasta kiusaajastaan jollakin tarkalla termillä, koska siitä seuraa vain vaikeuksia. Kokemuksen perusteella ei ketään kiusattua pidetä kykenevänä arvioimaan kiusaajansa sairautta; jota sitäkään kaikki ammattilaiset eivät pidä sairautena, vaan ainoastaan erikoisena ominaisuutena, jota tulee ymmärtää!
Toinen asia, josta jatkuvasti varoitamme soittajiamme, on etenkin lastenhuoltajuuskiistoissa masennuksen osoittaminen, sillä lapset mieluiten annetaan terveemmälle ja näennäisesti paremmassa kunnossa olevalle huoltajalle. Uhri on näissä tilanteissa melko loppuun rääkätty, ja hänen mahdollisesti epävarma esiintymisensä tulkitaan helposti mielenterveysongelmien ilmenemäksi. Jos uhri jossakin vaiheessa on joutunut turvautumaan mielenterveystoimistoon, kaivetaan nämä tiedot esiin aivan liian suurella mielihyvällä. Toisen puolison mielenterveyden epäileminen painaa usein aivan liian paljon, koska nimenomaan henkisen rasituksen lähde istuu samassa huoneessa esiintyen malli – isänä - tai äitinä!
Vieläkin on laajoja piirejä, joissa pidetään mahdottomana naisen väkivaltaisuutta. Vedotaan joskus yksinomaan miehen fyysiseen ylivoimaan, kuvitellen sen ratkaisevan tilannearvioinnin suunnan.
En ole tarkemmin selvillä viimeksi esillä olleesta tapauksesta, koska voimani eivät riitä joka taholle. Tässä tapauksessa kaikki uutisointi pyrki julkituomaan naisen pahuutta ja salakavaluutta. Samankaltaisia tapauksia on useamminkin, joskaan ei näin laajan mielenkiinnon kohteena. Jossakin määrin kaikkea pidetään selvänä tapauksena, enkä nyt halua kommentoida kyseistä murhenäytelmää. Haluan ajatella iltapäivälehdessä näkemäni tekstin ja valokuvat aivan henkilöimättömänä ja vain esikuvallisena tapauksena. Ainakin eräänlainen alaotsikko kuului tähän tapaan: ”Nyt se viimeinkin hiljeni!” Vieressä olevissa kuvissa esiintyi melko itsevarmasti hymyilevä mies, sekä hyvin herkän ja onnettoman näköinen nainen. Ajatellen lukuisia kuulemiani kertomuksia, voisin näin toisia mahdollisuuksia pohtivana ajatella oman tarinansa tapaukselle nimeltään: ”Nyt se viimeinkin hiljeni!” Jotkut kiusaajat osaavat ajaa toisen ihmisen äärimmäistäkin äärimmäisempiin tilanteisiin jatkuvalla nalkutuksella ja provosoivalla, suunnitelmallisella ja loputtomalla puhumisella.
Ihminen on rajallinen ja jossakin vaiheessa jokin napsahtaa poikki normaalisemmissakin tilanteissa olevalta ihmiseltä. Tämä verbaalinen väkivalta on jotakin sellaista, josta ei vielä tohdi kirjoittaa oikealla tavalla, koska se on niin uskomatonta, ettei sitä voi uskoa kuin vain siitä kärsimään joutunut. Useilla uhreilla ei ole mitään mahdollisuutta paeta näistä ”koulutustilanteista”. Heidät aivan käytännössä lukitaan selvittelytilaan, olkoon se sitten olohuone, keittiö tai makuuhuone. Kiusaaja saattaa todellakin raahata puolisonsa sängylle ja käydä yläruumiillaan tämän päälle makaamaan.
Usein kiusaaja asettuu sisäänpäin aukeavan oven eteen estäen toisen pakenemisen. Tilanne on tragikoomisuudestaan huolimatta kauhistuttava jo niin kovia kokeneelle uhrille, jota provosoidaan jopa käymään kiusaajaansa kiinni. Mikä tuottaisi kiusaajalle suuremman nautinnon kuin kiusattunsa väkivaltainen kiinnikäyminen? Hänelle on tuiki tärkeätä todistaa luomansa väitteet todeksi!
Aikanaan viisaat ihmiset väittivät, että ennen kaikkea jotkin naiset siirtävät lapsuuden kodissaan kokemat väärinkohtelut aikuisuuteensa ja avioliittoonsa. He omalla käytöksellään ja asenteillaan saavat kaikki uskomansa ja kuvittelemansa ongelmat toteutumaan. Vastoin kaikkea järkeä ja paremman toivoa, nämä ihmiset itse estävät oman onnensa toteutumisen, riippumatta siitä kuinka hyvä puoliso heillä on. He ovat vakuuttuneita siitä, ettei heidän elämänsä voi muuttua, koska miehiin ei voi luottaa lapsuuden kokemuksen perusteella. Moni tähän ilmiöön törmännyt mies on yrittänyt kaikkensa, mutta hänen tekemisillään ja tekemättä jättämisillään ei ole suurtakaan merkitystä, koska hänen on mahdotonta saada vaimonsa vakuuttumaan siitä, että hän voi olla toisenlainen.
Hiukan muunneltuna tämä selittää monien miespuolisten uhrien kärsimystä. He eivät ole syyllistyneet oikeastaan mihinkään, vaan heidän kehon kielensä ja sanatkin tulkitaan entisen kokemuksen perusteella, täysin vääryydellä ja valheellisesti. Tämä on sairasta, käsittämätöntä, mutta silti totta lukemattomissa perheissä. Mistä sitten ihmiselle tulee tarve selittää ja tulkita kaikki väärin? Laajemmin ei varmaankaan kukaan osaa vastata tähän kysymykseen, joka koskettaa ihmisen syvimpiä osia haavoineen ja kokemuksineen. Nämä ihmiset ovat jollakin tavoin jääneet ilman omaa paikkaa ja tilaa tässä elämässä, niin että heille olisi voinut syntyä terve luottamus siihen, että elämä kaikista ongelmista huolimatta kantaa. Vai kantaako? Joskus tuntuu siltä, että nämä ovat vain positiivista ajattelua ja omalta puoleltaan elämänvalhetta, koska joidenkin ihmisten kohdalla ei kovalla kokemuksella näytä olevan mitään rajoja!
Mikä sopii toiselle, saattaa täydellisesti tuhota toisen. Joku kestää aivan käsittämättömiä vastoinkäymisiä ja henkistä painetta, joku taas kadottaa elämänsä merkityksen aivan pieneltä tuntuvien tekijöiden johdosta. Koska emme pysty näkemään toisen ihmisen sisälle ja hänen syvimpään olemukseensa, tulisi sen merkitä meille äärimmäistä varovaisuutta ja hienotunteisuutta jokaista kohtaan.
En voi olla kauhistelematta kaikkea kristillisellä alalla tapahtuvaa, koska omissakin piireissämme suurin osa ihmisistä näytti olevan kiinnostunut vain keinoista hallita kanssamatkaajiaan rakkauden varjolla. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Pahaa tapahtui kuitenkin niin laajasti ja pitkäkestoisesti, että kirjoittaja itsekin oli hyvin lähellä itsetuhoa. Oikeastaan keneenkään ei voinut luottaa, koska kaikki olivat kaikissa asioissa oikeassa, vaikka oli vaikea löytää kaksikin samanmielistä. Ei löytynyt yhteistä pohjaa ja tavoitetta, koska tärkeintä näytti olevan itse kunkin asema jonakin viisaampana ja ymmärtäväisempänä. Eli narsismi kukoisti niin omissa kuin muissakin piireissä. Yleistä pahoinvointia ei voinut välttää.

…jatkuu

Markku Vuori
Copyright 2010-03-28
      ihminentavattavissa.net

torstai 2. tammikuuta 2014

Narsistisen persoonallisuushäiriön ABC Osa 3



Narsismin lähde ja sen varmistaminen

Hetki sitten päättyi pitkähkö puhelu, joka herätti ajatuksia narsismin lähteestä, eli narsistisen persoonan tavoista varmistaa itselleen kohde, jota voi käyttää hyväkseen. Taatakseen eräänlaisen jatkumon tarpeitaan varten, joutuu kiusaaja pakostakin pitämään huolen siitä, että hänellä on jatkuvasti joku henkilö, harvemmin harrastus tai muu kohde, joka pitää huolen hänen tarpeidensa tyydyttämisestä.
Todella vaikeaan tilanteeseen joutunut apua hakeva tuskin on ensimmäinen tai ainoa uhrin asemaan joutuva, koska aika usein, onneksi, ihmisillä alkavat varoituskellot soida vakavaksi muuttuneissa tilanteissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vahingossa tai tahtomattaan narsisti paljastaa sellaisia asioita tai piirteitä itsessään, joita tiettyjen henkilöiden kohdalla ei tulisi ottaa esiin. Tässä kohden tulee voimakkaasti mieleen Robert Haren luento, missä hän jonkin aikaa nimitti kiusaajan saalistajaksi. Osa kohteista auttamattomasti pääsee karkuun, osa tulee käytetyiksi loppuun, joten aina täytyy olla jokin korvaava tilaisuus tai mahdollisuus uuden lähteen käyttöön ottamiseksi. Kiusaaja on täysin riippuvainen näistä lähteistään tai kohteistaan. Tapauksesta toiseen tämä riippuvuus on vaihteleva, mutta pääsääntöisesti kiusaaja ei selviä pitempiä aikoja omissa oloissaan, yksinäisyydessä.
Koska tieteellisesti vahvistettavia tutkimuksia ei ole olemassa, muuta kuin kriminaalipsykologian alueella, on meidän mahdotonta esittää mitään lukuja tai määritteitä, vaan kaikki aineistomme perustuu omiin kokemuksiin tai ihmisten kertomuksiin. Yleisesti esitetty käsitys on, että kolme neljännestä häiriintyneistä ihmisistä on miehiä, yksi neljännes naisia. Mihin tämä määritelmä perustuu, sitä ei kai kukaan pysty sanomaan varmuudella. Luvut saattavat todellisuudessa olla aivan toisenlaiset, sillä yhteyttä ottavista vain muutama prosentti on miehiä, joten suurin osa tämän puolen ongelmista on kaikkina näinä vuosina jäänyt vähemmälle huomiolle.
Suomalainen mies on yhä vielä aikanaan luodun kuvan mukainen, eli hänelle pitäisi maksaa, että menisi terveyskeskukseen tutkittavaksi! Mies ei ole lainkaan niin aloitekykyinen kuin suurin osa naisista, ja kärsii ja nielee mielipahansa paljon suuremmassa määrin kuin hänelle on hyväksi. Onko se aivan geeneissämme, vaiko vain sodan jälkeisen sukupolven kokeman isättömyyden ja äidittömyyden perintöä? Isämme ja äitimme eivät jaksaneet olla meille useinkaan sitä, mitä olisimme kaivanneet. Kukaan ei antanut terapiaa räjähdysten keskellä vuosikausia viettäneille isille, eikä kotirintamalla jatkuvassa ahdistuksessa ja pelossa eläneille äideille. Vanhemmiltamme jäi monta vuotta elämättä sodan tähden, ja kansamme vapaustaistelu tuli aivan liian monien tahojen tuomitsemaksi, täysin oikeudettomasti. Syyllisyys ja syyllistäminen ovat vieläkin hyvin syvällä kansamme sisimmässä, mikä on aikaansaanut tietynlaisen riittämättömyyden ja huonon itsetunnon tunteen. Me emme oikealla tavalla osaa arvostaa omaa ihmisyyttämme ja merkitystämme.
Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään itsetuntoon ja arvokkaaseen elämään. Kokemamme lamat ja huonot ajat ovat koetelleet kansaamme järkyttävämmällä tavalla kuin mitä hallintomme ja johtajamme haluavat myöntää. Eriarvoisuus on paljon suurempi ja vahingollisempi tekijä kuin mitä tähän asti olemme halunneet nähdä. Niukka toimeentulo on masentanut suurinta osaa kansaamme ja vaikuttanut henkisyyteemme ja elämämme laatuun. Luottamus nykyhetkeen, saati sitten tulevaisuuteen, on kadonnut niin monilta, että on suorastaan ihme nykyinen näennäinen sopusointu päivittäisessä elämässämme.
On luonnollista, että niin moni meistä voi huonosti. Nykytilanne ruokkii ihmisvihaa lietsovia tekijöitä siinä määrin, ettei yhtään tule ihmetellä lasten reaktioita kouluissa ja jo päiväkodeissakin. Kireä taloustilanne vie meitä yhä pidemmälle äidittömyyteen ja isättömyyteen, sillä äidit ja isät eivät aivan yksinkertaisesti jaksa ja ehdi suomaan lapsilleen asuinpaikan ja ravinnon lisäksi juuri niitä tekijöitä, mitkä ovat ihmisyyden peruspilareita. Lapset tarvitsevat elämänsä jokaisessa vaiheessa vanhempiaan ja heidän henkisyyttään ja läsnäoloa. Tämän puuttuessa tilalle tulee turvattomuus ja kamppailu omasta paikasta tässä yhteiskunnassa. Jokainen ihminen tarvitsee selviytyäkseen ja kehittyäkseen oman tilansa ja paikkansa.
Lisääntyykö narsismi tässä ajassa, ja onko sitä aina ollut yhtä paljon? Hyvin moni seikka viittaa siihen, että luomamme materiaalinen markkinatalous ja kiihkeä elämänrytmi ovat kuin hautomakone kaikelle narsistiselle kehitykselle. Ihmisten sairastuminen niin kehollisesti kuin henkisestikin on väistämätön seuraus taloudellisista ja yhteiskunnallisista ratkaisuista, jotka palvelevat yksinomaan pääomaa ja taloutta. Ihmisyys alkaa kuolla sukupuuttoon sellaisella vauhdilla, ettei juuri riitä uskoa todellisen muutoksen syntymiseen.
Koko ilmastonmuutosta koskeva kampanjointi ja hätä näyttävät jäävän hyväksi aikomukseksi ja loputtomiksi lupauksiksi, koska oikeastaan kukaan ei halua luopua saavuttamastaan hyvinvoinnista. Suurin osa maapallomme asukkaista taas ei kohta omaa oikeastaan mitään, mistä se voisi luopua. Monilla ei ole edes sitä tarpeellisinta jokapäiväistä elämää varten, vaikka lukematon määrä sormia osoittaa juuri heihin toivossa vielä jonkin esiin puristamiseksi.
Raha menee rahan luokse, on tänään totisinta totta. Ennen riitti toiminnan jatkuvuus, ja voitto käytettiin juuri tähän jatkuvuuteen, mutta nyt kaikessa on etusijalla rahastojen ja pääoman kartuttaminen. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, eli käynnissä on ennennäkemätön varainsiirto kuluneesta kukkarosta suuriin pankkiholveihin!
Oikeastaan kaikki näkemämme ja kokemamme on äärimmäisen narsistista, joten kohta on tarpeen aivan uusien määritelmien keksiminen erottaaksemme oman aiheemme yleismaailmallisesta kehityksestä.
Nykyinen maailmantalous politiikkoineen ja näkemyksineen siis ruokkii narsistista ajattelua ja saa yhä useamman ihmisen voimaan huonosti. Rikkaus aikaansaa narsistista käytöstä, ja tarpeeksi pettynyt ja masentunut köyhä ajautuu omalta osaltaan hiukan toisenlaiseen narsismiin saavuttaakseen edes tarpeellisen ja elämässä välttämättömän. Kaikki johtaa siihen, että entistä enemmän vahingoitetaan toinen toistaan, ja lähimmäisenrakkaus alkaa olla niin vanha käsite, että sitä voidaan kohta vain muistella jonakin hyvin tuntemattomaksi jääneenä uskovaisten höpötyksenä!
Useampaan vuoteen ei kukaan enää ole kysellyt kirjoittajalta, onko hän sairastunut vahvuuteen, kun pyrkii auttamaan muita ihmisiä. Ei myöskään enää epäillä kirjoittajaa hyvin sairaaksi, niin kuin oli ensimmäisinä vuosina. Useampikin totesi, ettei sairaita halua auttaa kuin vain toinen sairas. Terve ihminen on vain se, joka pitää huolen omista asioistaan ja omasta hyvinvoinnistaan!
Tämä tuo meidät takaisin perusaiheeseemme narsismin lähteestä. Yksi merkittävimmistä esiin tulleista seikoista on alusta asti liittynyt ihmisten varallisuuteen ja taloudellisiin asioihin. Mielessä on vain yksi soittaja, joka kertoi olevansa hankkimassa omaa omistusasuntoa. Valtaosa on puhunut vain vuokra-asunnosta ja tarpeestaan täyttää toimeentulotukianomuksia. Ehkä yhdeksänkymmentä prosenttisesti on kaikilta yhteyden ottaneilta keinoteltu heidän omaisuutensa kesämökkejä ja asuntoja myöten. Useammassakin tapauksessa on ollut sopimus varhaisesta eläkkeelle siirtymisestä, joten yhdessä on kerätty varoja vanhuuden päiviä varten. Kun sovittu aika, ehkä noin viisikymppisenä on koittanut, huomaa vaimo tai avopuoliso, että jollakin ihmeen tavalla kaikki varat ovatkin miehen tilillä, tai sijoitettuna johonkin miehen nimellä olevaan osakkeeseen tai huvillaan!
Useimmissa tapauksissa kiusaajan ensisijainen kiinnostus on ilmiselvästi tai salatusti ollut uhrin omaisuudessa tai palkassa, niin että oikeastaan jokaisen soittajan kohdalla odottaa kohtaa, missä aletaan kertoa ostosten maksamisesta, ruuan laittamisesta, erilaisten hankintojen suorittamisesta. Uhri asuu yhdessä avomielisen, ystävällisen, avokätisen miehen tai naisen kanssa, huomaten vasta kuukausien tai vuosien päästä maksaneensa kaiken ja vähän ylimääräistäkin. Hän on ollut narsistin lähteenä, rahoittajana, saaden kuitenkin osakseen… hmm… hmm… hmm… Niin, mitä hän on saanut osakseen? Ei oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. Hän kokee itsensä täysin tyhjäksi pumpatuksi niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Hän on niin hukassa näiden asioiden keskellä, ettei edes oikein tiedä kuka on ja minne kuuluu! Hän on korkeasti oppinut ihminen, mahdollisesti terveydenhoitoalalla, arvoltaan hoitaja tai jopa lääkäri tai psykologi, mutta siitä huolimatta hän on herännyt kammottavasta painajaisesta, joka on aivan liian todellinen!
Varaton lähde ei oikeastaan voi tulla kysymykseen, ellei sitten omaa joitakin aivan erinomaisia ominaisuuksia. Kysymykseen tulee ehkä piakkoin alkava varallisuus perinnön tai jonkinlaisen suurehkon tulonsiirron johdosta, hyvään virkaan astuminen lähitulevaisuudessa. Nyt tässä pysähtyessään miettimään, joutuu kirjoittaja pohtimaan todella ankarasti tämän kirjoituksen jatkoa. Olisiko nyt sitten oikeastaan olemassakaan mitään narsismin lähdettä tai keskinäistä kanssakäymistä narsistisessa suhteessa ilman jonkinlaista varallisuutta? Jokainen keskustelu pohjimmiltaan johtaa aina taloudellisiin tekijöihin, poikkeuksetta. Olisiko niin, että ensisijaisen mielihyvän tuottaa rahallinen lähde, seuraavana tai päällekkäisenä sen kanssa seksuaalinen mielihyvä, jonka laatu ei voi olla tarpeeksi korkea ilman kiihokkeita ja stimulantteja, joihin pääsee käsiksi vain pankkikortilla tai käteisellä?
Leväperäisyydessään ja jatkuvia innoituksia saaneena hänellä ei useinkaan ole omaa varallisuutta, vaan kaikki maksetaan hyväntahtoisen ja hyväuskoisen uhrin tililtä. Hänen tarpeensa ovat niin laajat ja loputtomat, että tuskin hänellä koskaan on yhtä rahanlähdettä, vaan hänellä saattaa yhtäaikaisesti olla kymmeniäkin tahoja, joista sillä hetkellä ensisijaisella ei ole aavistustakaan. Valehtelu on pakollista ja kiusaajan mielestä täysin luvallistakin, koska hänellä on jokaiseen tekoonsa hyvä puolustelu!
On aivan oman tutkistelunsa alainen kysymys hänen asenteestaan ja omantunnonpuutteestaan. Hän ei tunnu lainkaan ajattelevan riistämiensä ihmisten kärsimystä ja menetyksiä. Pitäessään yhtä aikaa yllä useita naissuhteita, hän ei osaa kuvitellakaan aiheuttamaansa kipua eri naisten olemuksessa. Jokainen petollinen suhde rasittaa naisen psyykeä ja aikaansaa hyvinkin laajaa pahoinvointia, sillä vaikutukset eivät rajoitu yhteen persoonaan, koska jokainen rikottu ihmissuhde kertautuu läheisissä ja sukulaisissa.
Narsisti tarvitsee ihmissuhteita tarpeidensa tyydyttämiseen hyvin moninaisella tavalla. Mikään ei koskaan ole hänelle riittävää, koska hän omalla, sairaalla tavallaan, uskoo olevansa aivan erikoislaatuisen huomioimisen ja arvostuksen kohde. Sisimmässään hän on pieni lapsi, joka täysin omissa oloissaan menehtyy, mutta ulkonaisesti hän esiintyy kaikkiin muihin nähden ylivertaisena, ylimmäisenä, kaikkitietävänä. Ei ole niinkään väliä sillä, vaikka joutuisi kiinni valheesta tai paikkansapitämättömistä väitteistä, hänellä on valmiina selitys kaikkeen. Hän on aina oikeassa, ristiriitatilanteissakin omalla sarallaan ja omalla tavallaan, muut vain ovat käsittäneet väärin. Yksi loukkaavimmista asioista, mikä voi kohdata häntä, on väärin ymmärtäminen. Toisaalta se on luonnollista, koska hän ylimystön edustajana on niin paljon kuulijakuntansa yläpuolella, ettei rahvas todellisuudessa ole kykenevä ymmärtämään hänen korkealentoisia ajatuksiaan. Hän alistui esittämään jotakin näin vähäpätöiselle kuulijakunnalle, joten hän on suopea ja käden heilautuksella julkituo anteeksiantonsa. Todellisuudessa hän ei koskaan anna anteeksi mitään, vaikka hymyileekin ja kertoo kaiken olevan kunnossa.
Kaikkien hänen ympärillään olevien ihmisten tarkoitus on tukea hänen imagoaan, egoaan. Hän saattaa puhua jatkuvasti, loputtomasti, aiheesta tai aiheen vierestä. Kukaan ei voi puhua niin paljon ilman niin runsasta rönsyilyä, että kuulijoilla on vaikeus keskittyä aiheeseen. Hän ei välitä siitäkään, vaikka kaikki muut olisivat siirtyneet jonnekin muualle. Hän muuttaa esitelmänsä yksinpuheluksi, mihin kukaan muu ei saa syyllistyä. Seuraavana päivänä, ehkä vain lähinnä kotonaan, hän puhuu samat asiat uudelleen, hieman toisenlaisena versiona, puolison yrittäessä kätkeä turhautumisensa.
Puhuminen on narsistille elintärkeää, koska hän hyvin usein ei elä elämäänsä, vaan suorittaa sitä. Hän puhuu niin paljon ja paljosta, ettei hän jonkin ajan kuluttua tiedä mikä on tapahtunutta elämää, mikä vain hänen puhettaan. Tämä osaltaan selittää meille kokemaamme hämmästystä ja epätietoisuutta, koska hänen elämänsä ja puheensa ovat niin suuressa ristiriidassa keskenään. Meidänkin elämämme joutuu kestämättömään ristiriitaan, koska muistamme kaiken aivan eri tavalla kuin mitä hän meille esittää. Emme yksinkertaisesti ole kykeneviä uskomaan sellaista historian kirjojen vääristelyä, mihin hän syyllistyy useamman yhteisen vuoden jälkeen.
Alussa kaikki oli niin pientä ja merkityksettömältä tuntuvaa, ettemme sitä huomioineet. Emmehän oikein omanneet rohkeuttakaan arvostella erinomaisen puolisomme tai sukulaisemme käytöstä tai esiintymistä. Ihmissuhteemmehan alkoi suuresta ihastumisestamme, tavattuamme viimeinkin näin ihastuttavan ja elämäämme rikastuttavan persoonan, joka sellaisessa määrin ihannoi meitäkin, huomioiden meidät tavalla kuin ei kukaan aikaisemmin!
Me tulimme vakuuttuneiksi erinomaisista piirteistämme, joita emme koskaan olleet uskoneet omaavamme, huomataksemme sitten ensimmäisten konfliktien yhteydessä, että kiusaajamme olikin koko ajan puhunut itsestään. Mieltämme askarrutti sitten kovasti hänessä tapahtunut muutos ja kaikkien hyvien piirteiden katoaminen. Tässä vaiheessa elämää tajuaa sitten lopullisesti, että hän itse sitä tiedostamatta oli koko ajan puhunut sittenkin meidän hyvistä piirteistämme ja ominaisuuksistamme. Hän oli ihastunut meissä omaan heijastukseensa, meihin projisoimaansa omakuvaansa, kangastukseensa. Hän ihastui meidän hyviin piirteisiimme ja löysi meistä otollisen kohteen injektoidakseen meihin kaiken itsessään sietämättömän aineksen. Kaikki hyvät piirteemme olivat hänen ominaisuuksiaan, kaikki hänen negatiiviset asenteensa ja virheensä olivatkin meissä. Hän oli sinä, sinä olit hän, vaikkei hän sitä millään tavoin koskaan ole kyennyt näkemään!
Tämä selittää kirjoittajalle suurimman osan ikävistä kokemuksista ja ihmissuhteista. Projisoimiseen syyllistyy jokainen meistä jossakin määrin ja tietyissä elämänvaiheissa. Koko asia muuttuu kuitenkin täysin sairaalloiseksi sovinnollisuuden rajojen ylittyessä. On ihminen sitten luonnehäiriöinen tai luonnehäiriöisesti käyttäytyvä, on hänen elämässään ei- toivottavia asioita, jotka masentavat ja häiritsevät häntä. Hän etsii samoja virheitä lähelleen tulevista ihmisistä, ja vähäisiäkin viitteitä löydettyään alkaa hahmotella mielessään yhtäläisyyksiä, projisoiden lopulta oman ongelmansa toiseen ihmiseen. Jos oma ongelma ei kokonaan katoa, pienenee se kuitenkin mieltä rauhoittavassa määrin!
Meissä kaikissa on siis luonnehäiriöön viittaavia tekijöitä, mutta ne muuttuvat sairaudeksi vasta ylimitoitettuina. Narsisti projisoi asioita toiseen ihmiseen häpeämättömästi ja seurauksia ajattelematta. Hän vierastaa omia kielteisiä asioitaan niin suuresti, että hänen persoonassaan alkaa toimia ns. täydellinen torjunta. Hän ei kestä pienintäkään epäonnistumista tai nuhdetta. Hän saattaa tarjoutua tehtäviin, jotka ovat hänelle aivan liikaa, mutta hänen uskomuksensa omista kyvyistään ylittää kaikki realiteetit. Hän tarjoutuu säestämään vaativassakin tilaisuudessa, mutta hermostuu huomion keskipisteenä olemisesta (minkä johdosta hän on tilanteeseen halunnut) siinä määrin, että koko soitto kangertelee. Koko asiasta ei puhuta jälkeenpäin ollenkaan, erikoisesti koska jo parin päivän kuluttua, jos ei aikaisemminkin, hän on unohtanut virheensä ja uskoo suorituksensa täydellisyyteen!
Pakottavissa, paljastuneissa tilanteissa, hän ratkaisee ongelman lyhyellä tokaisulla: ”Tästä ei sitten koskaan puhuta mitään!” Hän todella tarkoittaa sitä! Jos pyrit palauttamaan hänen mieleensä todellisia tilanteita, olet vihamielinen ja suoranainen valehtelija! Tästä olemme kirjoittaneet toisaalla.
Hänen lähteensä ovat siis moninaiset. Hän on helposti pitkästyvä ja kyllästyy viihdyttävimpiinkin asioihin uskomattoman nopeasti. Ei ole väliä sillä mitä hän vakuuttaa ja kehuu. Hän piti eilen minihameestasi ja mustista sukistasi, haluten sinun aina pukeutuvan niihin. Seuraavalla kerralla noudatat hänen toivomustaan, koska se on teillä suoranainen laki, mutta et ollut ollenkaan tajunnut, että hän nyt haluaakin tummanruskeat nailonit! Hän tietää kaikki ajatuksesi ja tarkoituksesi, ilman että mitään sanot. Hän ei muista vajavaisuuttasi ja odottaa sinun mieltävän hänen tulevat tarpeensa sanoittakin. Joskus onnistut, useimmiten et!
Mielenkiintoinen kysymys nyt kun ajauduimme seksuaalisuuden alueelle! Kuinkahan moni narsisti sängyssä todella ajatuksissaan on sen hetkisen kumppaninsa kanssa, etenkin jos tämä on vaimo tai puoliso? Kuinkahan moni uhri pitempiaikaisen suhteen jälkeen pystyy näihin tilanteisiin ilman että mielikuvitus hakeutuu johonkin henkisempään ja hellempään mielikuvaan?
Hyvin useissa narsistisuhteissa kaikki henkisyys ja todellinen kosketus ja hellyys korvataan seksuaalisuudella, joka ei voi oikealla tavalla toimia vääristyneessä ilmapiirissä. Ennen kaikkea nainen on niin herkkä olento, että hänet pakotetaan johonkin hänelle vastenmieliseen ja persoonallisuutta tuhoavaan toimintaan. Hän ei pysty olemaan oma henkilöitymänsä, vaan hän osallistuu statistina pakkotilanteisiin. Kun ihminen ei saa olla oma itsensä aidosti ja pakotta, alkaa hänessä henkinen prosessi, joka sairastuttaa hänet ensin psykosomaattisesti ja sen seurauksena somaattisestikin.
Useat soittajat ovat löytäneet tietokoneeltaan tietoja puolisonsa pornosivuilla vierailemisesta ja jopa pedofiilitiedostoja. Narsistin kyltymättömyys ja kyllästyminen johtavat aina uuden etsimiseen ja keksimiseen. Tämä selittää alkoholin osuuden näissä suhteissa. Alkuun riittävät pienemmät määrät ja laimeammat juomat, mutta selvääkin selvempää on siirtyminen vahvempiin juomiin. Mielipahaa pyritään vaimentamaan, ja mitä suuremmaksi se tulee puolin ja toisin, sitä enemmän etsitään turtumusta jopa aloittamalla tupakointikin. Huumeista ei vielä kukaan ole kertonut.
Aikanaan retkeillessämme huomasimme vuokramökissä purkinaukaisijan puutteen. Ei ollut edes kunnon puukkoa. Mieleen tuli, että mitä jos laittaisi purkin hellan levylle ja panisi virran päälle? Yhtä varmasti kuin purkki repeäisi kannesta kauniisti auki, yhtä varmaa on yhdessäolon onnistuminen narsistin kanssa alkoholin ollessa mukana kuvioissa! Yhtä varmaa kuin on purkin sisällön leviäminen pitkin mökin seiniä, yhtä varmasti tulee jonkinlainen rettelö!
Narsistinen suhde siis sairastuttaa ihmisen niin henkisesti kuin kehollisestikin. Syy ja seuraussuhteita ei hyvin laajasti haluta nähdä kai siksi, että olemme tekemisissä niin vaikean asian kanssa.
Narsistinen asenne ei voi toimia erillisenä ja yhteisöttömänä. Siinä määrin kuin yhteiskuntamme ei suo mahdollisuuksia narsistiseen toimintaan, huolehtii narsisti itse sopivan yhteisön muodostamisesta, mitä on alettu kutsua hänen hovikseen tai haaremikseen. Naiset kuuluvat siihen omalla tavallaan, mutta liehittelemään ja palvelemaan kelpaavat miehetkin, tullen ajan mittaan eunukeiksi henkisen kastraation vaikutuksesta. Aivan kuten raha menee rahan luokse, toinen rikastuu ja toinen köyhtyy, samoin on narsismin suhteen. Se ei voi toimia terveen yhteisöllisyyden pohjalta, vaan kaikella hyödykkeellä, niin henkisellä kuin materiaalisellakin, on yksi virtaussuunta. Jos uhri kuvittelee saavansa jotakin vastineeksi tai korvaukseksi omista uhrauksistaan, elää hän lähes joka suhteessa itsepetoksessa, jonka on luonut kiusaajan tarkasti kohdistettu ja herkeämätön aivopesu.
Tässä maailmankaikkeuden osassa mikään ei pysyvästi katoa tai siirry jonnekin pois elinpiiristämme, lukuun ottamatta ehkä satelliitteja ja muuta avaruusromua, Mars-luotaimia jne. Kaikki vain vaihtaa paikkaa ja muotoa. Siten lukemattomien ihmisten mielipahaksi he jäävät ilman tavoittelemaansa, tai joutuvat luovuttamaan omanaan pitämäänsä epäinhimillisyyden kauppamiehille. Uskon jatkuvasti vahvistuvalla vakuuttuneisuudella, että ns. narsistien uhrit ovat kaikkein pettyneimpiä ihmisiä tämän maan päällä. Heiltä on yksinkertaisesti salattu mihin heitä ollaan viemässä. Heille on annettu pitkällä tähtäimellä väärää informaatiota ja luotu uskoa ja luottamusta asioihin ja henkilöihin, jotka alusta loppuun ovat täynnä petosta ja hyvyydeksi naamioitua pahuutta. Tätä petosta ei tee vähäisemmäksi se, ettei se useinkaan ole tiedostettua. Narsisti itsekin on ties mistä alkunsa saaneen petoksen uhri, toistaen vain omia uskomuksiaan ja omaa valheellista minuuttansa. Hän suorittaa elämää, puhuen uskomuksiaan olemassaoloon, pystymättä erottamaan mikä on hänen puheitaan ja mikä todella tapahtunutta.
Taustani johdosta joudun pohtimaan seurakuntatyössäni kohtaamaani kohtelua ja ihmisten asenteita ja uskomuksia. Uskon ehdottomasti Elävään Jumalaan, joka tuli lihaksi ja asui keskellämme Herran Jeesuksen Kristuksen hahmossa. Nykyisen tilanteen keskellä, historiankin todistuksen pohjalta, joudun nyt toteamaan, että minun on suorastaan mahdoton nähdä yhdistäviä tekijöitä ns. kristillisen elämän ja meille alun perin tuodun Evankeliumin sanoman välillä. Usealle ahdistuneelle soittajalle olen sanonut, ettei hänen kohtaamillaan tuhoavilla tekijöillä ole mitään tekemistä todellisen Jumalan kanssa. Niin surullista kuin se onkin, on suurin osa kohtaamaamme hengellisyyttä tai uskonnollisuutta ihmisten luomaa vallan välinettä, jonka avulla pyritään hallitsemaan toisia ihmisiä heidän suoranaiseksi vahingokseen!
Kristillinen elämä sisältää niin suuren määrän psykopaattisia tekijöitä, että olen toistamiseen todennut, että vääristynyt kristillisyys sisältää jokaisen narsistisen persoonallisuushäiriön piirteen, ei ehkä yksilöön personoituneena, vaan yhteisöllisenä pahuuden kokonaisuutena.
Tietynlainen hengellisyys on siten selvästi yksi narsismin lähde lukemattomille ihmisille.
Kaikki kertomamme on johtanut siihen tilanteeseen, jossa nyt olemme. Kysymys ei ole yllätyksestä, vaan lukuisat merkit ovat viitanneet tähän vuosikymmenien ajan, mutta me olemme kintaalla viitanneet niille. Nyt tilannetta pyritään korjaamaan kestämättömillä metodeilla, jotka huomioivat kyllä suuren määrän oikeaa tietoa, mutta kieltävät aivan perustavaa laatua olevia asioita. Kuvaavinta kaikelle on ehkä kuva seinälle maalatusta takkatulesta, jonka äärellä meidän nyt tulisi lämmitellä ja hokea kaiken olevan sittenkin aika hyvin.
Narsismi perustuu koko olemukseltaan petokseen ja valheeseen, yhteisöllisesti hyväksyttyihin psykopatian paradigmoihin, ennakkoasenteisiin, joita ei koskaan ole todistettu paikkansa pitäviksi.
Nykyinen suuntaus ja valtavirta eivät ikävä kyllä ole enää korjattavissa ja muutettavissa. Markkinatalous ja ihmisyysvastainen politiikka maailmanlaajuisesti ovat juurtuneet niin syvälle ja laajalle, ettei niiden vaikutusta pystytä laajamittaisesti muuttamaan. Itse asiassa usko suuriin muutoksiin ja maailmanlaajuisiin heräämisiin on fanaattisuutta, eikä sovi terveesti ajattelevalle tarkkailijalle.
Ei ole kuitenkaan syytä vaipua epätoivoon, vaan meidän jokaisen on irrottauduttava vääränlaisista riippuvaisuuksista ja seurattava omantuntomme ja ihmisyytemme ääntä. Yhteisöllinen pahuus ja vääryys eivät automaattisesti merkitse, että jokaisen pitäisi mukautua siihen. Me tarvitsemme rohkeita ihmisiä, jotka toteuttavat sisäistä näkemystään ja toimivat ihmisyyden hyväksi. Mitä suurempi pimeys on, sitä kirkkaammin loistaa valomme, jos vain rohkenemme säteillä sitä. Me emme enää usko paratiisiin maan päällä, vaan tahtomme on luoda pieniä keitaita kaikkialle, niin kauan kuin henki meissä pihisee. Narsisteilla olkoot omat lähteensä ja päämääränsä. Meidän tehtävämme on olla hyvän olon lähteitä jokaiselle kohtaamallemme kulkijalle riippumatta siitä kuka hän on ja minne hän kuuluu. Jos joku ei pysty ottamaan vastaan rakkauttamme ja huolenpitoamme, on se asianomaisen häpeä. Tärkeätä omalle kehityksellemme ja persoonallisuutemme säilyttämiselle on olla rehellisesti oma itsemme. Pelko ja alimittaiseksi itsemme tunteminen lamaannuttaa ja vie tulevaisuuden toivon. Meidän on aika nostaa päämme ja kulkea rohkeasti valitsemallamme tiellä.

Markku Vuori

ihminentavattavissa.net