Miksi ahdistavia unia?

On jo useampi vuosi siitä kun viimeksi laadin kirjoituksia narsismista ja siihen liittyvistä asioista. Mielessäni oli sitten voimakkaana ajatus, että nyt riittää minun osaltani - olen jo kirjoittanut sen, mitä tiedän ja mistä voi olla apua kanssamatkaajilleni. Itselleni hämmästykseksi on jo muutaman kuukauden ajan öitäni häirinnyt melko laaja kirjo ahdistavia unia, joiden kaltaisia en ole vuosiin nähnyt. Olen yrittänyt selvittää asiaa itselleni ja olen tullut siihen tulokseen, että nyt on melko pitkä aika kulunut ahdistavien kokemusten jälkeen, joten tietynlainen todellisuus alkaa vasta nyt tulla pinnalle, niin monen selvittelyn vuoden jälkeen.

Miksi uskovaisetkin ihmiset sellaisella tavalla joutuvat katselemaan yö toisensa jälkeen mitä ahdistavimpia unia, joissa heitä pelotellaan, ajetaan takaa? Näitä kertomuksia olen kuunnellut aivan viime aikoinakin, ja se on varmaan osasyy omiin lähes painajaismaisiin uniini. Miksi joku nainen jatkuvasti näkee unta suuressa vaarassa olevasta lapsesta tai ihmisjoukosta, jonka hätää kukaan ei halua huomioida? Hän pyrkii tekemään kaikkensa auttaakseen lähimmäisiään, mutta kukaan ei tule avuksi. Hän itse on selvinnyt jollakin tavoin ahdistavista ihmissuhteista vuosikymmenisen selvittelyn avulla. Mutta miksi ei todellista muutosta tapahdu? Onko syynä nykyinen maailmantilanne, jossa luottamus elämän jatkumiseen turvallisena on katoamassa ja yhä useammat kokevat itsensä entistä enemmän yksin jätetyiksi?

Miten ovat omat uneni selitettävissä järkevällä tavalla, kun ne itsessään ovat osaltaan aivan järjettömän tuntuisia? Mikä on tullut päällimmäiseksi ajatukseksi kaiken keskellä? Miksi itse olen niin ahdistunut ja välillä järkyttynytkin? Kaikki voidaan sanoa aivan lyhyestikin: nyt vasta alan minä itse ja monet kaltaiseni käsittää, minkä lävitse todella olemme menneet juuri ja juuri hengissä, ja mitä kaiken johdosta olemme menettäneet niin henkisesti kuin taloudellisestikin.

Mennyttä ei voi muuttaa eikä peruuttaa, sen olemme koko ajan tuoneet kyllin selvästi esille. Mutta kaikki koettu on pakko käydä jollakin tavoin lävitse voidaksemme mahdollisimman hyvin ymmärtää sisimmällemme tärkeimpiä asioita. Kaikki vie aikansa, paljon pidemmänkin kuin mitä inhimillisesti haluamme ajatella. Tietyllä tavalla enemmän kuin koskaan aikaisemmin yksinäisyyteen joutuneena, alitajunta nostaa ajoittain esiin kätkettyjä asioita sellaisella tavalla että ne aivan kuin poksahtavat korvia särkevällä tavalla. Kokemamme henkinen väkivalta ei ollut sittenkään sitä, mitä aina ajattelimme, vaan se oli todellisuudessa paljon kokonaisvaltaisempaa ja laajempaa, kuin mitä olemme antaneet itsellemme luvan ajatella ja nähdä! Siitä kertovat nyt unet, jotka usein tuntuvat kestävän koko yön, vaikka todellisuudessa ne ovat vain muutaman hetken pituisia. Unissa sekaannus ja kaaos ovat aivan käsittämättömän laajoja mittakaavassaan. Oma mieli pyrkii koko ajan aikaansaamaan järjestystä ja löytämään tien kaivattuun paikkaan ja tilaan, mutta aina joku sekoittaa asioita ja tavaroita entistä enemmän! Etsitään turvallista paikkaa levähtämiseksi, asettumiseksi, mutta aina jokin sotkee suunnitelmat.

Emme siis ole vieläkään löytäneet lopullista ratkaisua ongelmiimme, jotka nykyisen tietämyksemme mukaisesti eivät ole lainkaan omasta itsestämme lähtöisin, vaan toisen ihmisen omahyväisyyden aikaansaamia. Tälle seikalle ehkä kuvaavin on uni, jossa joku on asettunut kyljelleen makaamaan päälleni jonkinlaisella sohvalla. Pimeässä huoneessa tapahtuu jotakin todella pelottavaa, mutta päälläni makaava estää kaiken havainnoinnin ja ennen kaikkea paikalta pakenemisen. Huudan apua, ja kyselen mitä ympärilläni tapahtuu, mutta turhaan!

Itse kunkin henkisen väkivallan uhrin päällä on maannut tavalla tai toisella joku ihminen, usein hyvin läheinen, aiheuttaen selvää ahdistusta ja pelkoa, koska kaikki toimintamahdollisuudet on tehty tyhjäksi. Tämä on ollut lähinnä henkistä, mutta usein aivan konkreettistakin. Kun nyt sitten vuosien selvittelyn jälkeen on nähtävissä kaiken tulos läheisten ihmisten elämässä, lastenkin, tuo tämä viisaus aivan liian myöhään tulleena entistä suurempaa surua. Kaikki olisi paljon helpompi kantaa jos olisi enemmän ymmärtäväisiä läheisiä ja ammattilaisia, jotka kertoisivat meille jotakin lohdullista ja voimaa antavaa.

Olemme olleet tilanteessa ja olosuhteissa, joissa sen hetkisen tietämyksemme perusteella meillä ei ollut mitään mahdollisuutta muuttaa mitään. Meiltä odotettiin aivan käsittämätöntä täydellisyyttä toisten ihmisten palvelemiseksi, mutta mitä paremmin onnistuimme, sitä enemmän päällemme kaadettiin syyllisyyttä ja ahdistusta, koska onnistumisemme masensi ahdistajiamme – eihän meiltä todellisuudessa odotettukaan onnistumista, koska olimme joka suhteessa ala-arvoisia ahdistajamme mielestä!

Täydellisyyden odotus omassa järjettömyydessään ahdistaa edelleenkin monia siinä määrin, että itsekin kyselen mitä kaikkia jälkiä se on jättänyt olemukseeni. On suorastaan pakko selvittää itselleen mikä kuuluu normaaliin elämään ja mikä riittää nyt, kun pahin on ohitse. Kaikkein vajavaisimmat persoonat pääsivät aikanaan esittämään vaatimuksia, joita he itse eivät missään suhteessa olleet kykeneviä täyttämään. Kenen syytä se oli? Tietysti syyttävä sormi oli kuin liimattuna rintaamme vasten!

Me olemme jokainen itsessämme ainutlaatuisia, ikävä kyllä ainutkertaisiakin. Siksi on elintärkeää nähdä oma, aito arvomme ihmisinä, joiden päällä kenelläkään ei ole oikeus maata tai edes pitää kättään! On tärkeätä tiedostaa yksi monelle ristiriitaisimmista totuuksista henkisen väkivallan uhrin elämässä: me emme ole tahtoneet mitään niistä ikävistä kokemuksista, joiden lävitse olemme käyneet! Tällä alueella ei tarvita riitaan kahta, vaan yksi kykenee riitelemään kymmenenkin edestä!

Toivotan siunattua Joulua 
ja parempaa Uutta Vuotta 2016 
jokaiselle lukijalleni!

Itsenäisyyspäivänä 2015

En voi olla palaamatta mielessäni vuoteen 1984 ja useampiviikkoiseen vierailuuni neljässä Afrikan maassa. Meistä jokaisen olisi tullut jossakin vaiheessa nähdä ja kokea kaikki se, mikä suorastaan poltettiin sisimpäni muistikirjaan. Kaiken tämän johdosta olen varmastikin ollut kiitollinen ja onnellinen suomalaisuudestani!

 Me näemme nyt afrikkalaisten saapuvan tyhjin käsin keskuuteemme, mutta tajuammeko kuinka vähän meihin verrattuna heillä on aina ollut, tietysti lukuun ottamatta poikkeuksia? Ei ole lainkaan tuulesta temmattu ajatus, että olemme aina olleet, pohjoismaalaisina, kuin lottovoittajia näihin ihmisiin verrattuna! En tarkoita muutaman euron voittaneita, vaan olemme Jumalan armosta saaneet elää sellaisessa yltäkylläisyydessä mikä nyt saa suorastaan huokailemaan onnesta ja hämmästyksestä, minimieläkkeelläkin!

Mutta mitä on tämä itsellemme käsittämätön hyvinvointi tuonut mukanaan elämäämme? Meillä on ollut kaikkea mieleistämme siinä määrin, että olemme suoranaisia valittamisen maailmanmestareita heti kun jokin ei ole mennyt juuri odottamallamme tavalla. Meillä on, köyhinäkin, kaikkea siinä määrin, että tietyn tavaramäärän hallitseminen ja säilyttäminen tuottaa henkistä vaivaa ja joskus jopa mielenterveysongelmia. Me olemme aina pelänneet menettävämme jotakin yltäkylläisyydestämme, emmekä ole oikealla tavalla osanneet asennoitua ajoittaisiin puutteisiin.

Mieleeni tulevat myös jotkin viime vuosikymmenten joulut, oikeastaan kaikki, kun olen seurannut joululahjojen jakoa. Itse en ole koskaan aikuisena ollut lahjojen perään, mutta etenkin lapsille ja lapsenlapsille lahjat ovat aina olleet joulun sanomaa tärkeämmät ja merkittävämmät. En voi koskaan unohtaa sitä joulua, kun vanhin lapsenlapsista aukoi pakettejansa. Niitä oli sellainen määrä, ettei hän kaikkia jaksanut avata jouluaattona! Lukuisista kalliista esineistä huolimatta olivat kuitenkin hänelle kallisarvoisimmat pieni harja ja rikkalapio, joita ei suorastaan saanut pois hänen käsistään!

Useat afrikkalaiset perheet asuivat taloissa, jotka olohuonetta myöten muistuttivat lähinnä oman maamme karjakeittiöitä joskus kuusikymmenluvulla. Matkatoverini kanssa saimme koko ajan kauhistella seinillä ryömiviä suurikokoisiakin liskoja ja ilmassa pörrääviä hyönteisiä. Vierashetekat pysyivät juuri ja juuri kasassa ja aamukylpyä varten oli emäntä laskenut viisi senttiä vettä ammeen pohjalle. Silti koin kaikki nämä ihmiset paljon onnellisemmiksi kuin mitä me olemme täällä siunatussa pohjolassa ”kaikkine, suurine ongelminemme”!

Matkustan tänään poikani luokse lähikaupunkiin bussilla. Kuinka kovasti valitetaankaan huonoa palvelua ja mahdollista kyydin laatua! Afrikassa olin tuskin yhden ainoankaan henkilöauton kyydissä, jossa eivät renkaiden kankaat olisi olleet nähtävissä kulutuspinnan loputtua, mistä johtuen auton ohjauspyörä vatkasi järkyttävässä määrin puolelta toiselle! Ja ilman sarvia ja hampaita, linja-autot pestiin sisältäkin vesiletkulla!

Mitä siis sanoisimme kaiken esittämämme johdosta tänä ainutlaatuisena itsenäisyyden päivänä? Olisiko kaikista ongelmista huolimatta sittenkin syytä aivan uudenlaiseen ja sisimmän valtaavaan kiitollisuuteen?

Ilmaiskirja

KAUHISTUKSEN KANAHÄKKI 1

Alkuperäinen versio

NYT AIVAN ILMAISEKSI!

Kirjaa on jäänyt myymättä melkoinen määrä. Voit nyt tilata sen maksutta ja postikuluitta kotisivumme alussa olevan sähköpostiosoitteen kautta:

ihminentavattavissa.net

Vain kotimaan postin alueella!

Kirjaa on vieläkin jäljellä melkoinen määrä, vieden tilaa pienessä asunnossani. Lähetän sitä mielelläni vaikka muutamankin kappaleen, jotta voi lukea sen itse tai antaa jollekin tuttavallesi.

En laita sähköpostiosoitetta tähän vihamielisten hakukoneiden johdosta, jotka myyvät osoitteet roskapostia lähettäville.

Hukummeko ongelmiin?

 

Aamu tv:ssä kerrottiin kuinka noin kahdellakymmenellä prosentilla kansalaisistamme on pelaamisongelma. Prosenttiluku ei tunnu niinkään pelottavalta, kuin jos sanomme, että noin miljoona suomalaista pelaa pakonomaisesti! Ongelma ei koske ainoastaan juuri näitä kansalaisia, vaan myös moninkertaista määrää sukulaisia ja läheisiä, jotka kärsivät mukana.

Mihin olemme siis menossa niin kansakuntina kuin ihmiskuntanakin, kun mitä erilaisimpien ongelmien kerrotaan hyvin usein koskevan viidennestä kansalaisista, olkoon se sitten väkivalta tai jotakin muuta? Nämä prosentit menevät osittain päällekkäin, mutta lähenemme kai tilannetta, jossa sanotaan, että viidenneksellä ihmisistä ei ole suuria ongelmia?

Koko ihmiskunta omalla tavallaan haluaa sulkea silmänsä ongelmilta ja viihdyttää itseään asioilla, jotka aluksi tuntuvat hyviltä, mutta sitten kuitenkin perusolemukseltaan vievät riippuvaisuuksiin, jotka vain ahdistavat. Pahasti peliriippuvainen ei kuulemma iloitse pelaamisestaan, vaan kokee sen suorastaan tuskana!

Miksi Suomi ei pärjännyt Euroviisuissa? Media oli suunnattoman kiinnostunut vammaisbändistä ja hehkutti asiaa omahyväisistä lähtökohdista, niin että lehtiä myytiin tavallista enemmän ja katsojaluvut kasvoivat. Poikaparoille lupailtiin menestystä ja ensimmäistä sijaa, mutta sisimmässään varmastikin moni tiesi lopputuloksen. Odotettiin toivottavaa, mutta ilman realistista näkemystä!

Olemme jo useaan kertaan todenneet, että tämä aika ja maailma suorastaan sairaalloisesti välttelee ajatusta kolmesta eri asiasta: vanhenemisesta, sairastumisesta ja kuolemasta. Suomen edustajalle osoitettiin myötätuntoa ja ymmärrystä tiettyyn rajaan asti. Mutta jos yhtye olisi voittanut, olisi maailma joutunut ainakin vuoden ajan muuttamaan sisäistä asennettaan sairautta kohtaan, ja sitä enemmistö ei halua. Mieluummin juhlitaan hirviöitä tai transvestiitteja, niin että voidaan unohtaa ihmiskunnan todellinen hätä!

Tulee jälleen kerran mieleen se, kuinka yksi tunnetuimmista terapeuteista totesi jo monta vuotta sitten, ettei hänen mielestään seurakunnallakaan ole enää vastausta ihmisten ongelmiin. Vanhoja rakenteita ja hyväksi todettuja perustoja puretaan tai horjutetaan aivan käsittämättömällä innolla, antamatta kuitenkaan ihmisille jotakin todellista uutta perustaa. Ihannoidaan mitä erilaisimpia vapauksia ja oikeuksia, unohtaen täysin ihmisen perusolemus. Ilman rajoja ja moraalisia velvollisuuksia ihminen kokee turvattomuutta ja epävarmuutta, jopa henkiseen sairastumiseen asti.

Meille on siis jätetty vastuu itsestämme niin kuin lähimmäisestämmekin. Vapaaehtoistyölle pyritään siirtämään salakavalasti aina vain suurempi vastuu ongelmista, joita ei todellisuudessa halutakaan korjata! Onko meidät todella jätetty näin laajamittaiseen yksinäisyyteen suurten väkijoukkojen keskellä?

Kirjatilaus

KAUHISTUKSEN KANAHÄKKI 1

Alkuperäinen versio

Kirjaa on jäänyt myymättä melkoinen määrä. Voit nyt tilata sen maksutta ja postikuluitta kotisivumme alussa olevan sähköpostiosoitteen kautta:

ihminentavattavissa.net

Vain kotimaan postin alueella!