Heinäkuu 2006
HEINOLA tietää:
Terveyskeskusvuodeosasto 12 – saattohoito osasto!
Heinola tietää - lehdessä 23.7. oli lämminhenkinen
kirjoitus osaston 12 saamista lahjoituksista nimenomaan saattohoidossa olevien
potilaiden viihtyvyyttä varten. Silmiinpistävin oli kuitenkin otsikko, jonka
mukaan koko osasto on nimetty saattohoito-osastoksi, ja vain todella tarkkaava
lukija voi todeta, että todellisuudessa on kysymys vain parista osastolla
olevasta huoneesta, joihin saattohoitoa saavat on sijoitettu.
Luin kirjoituksen jo pari päivää sitten, ja kun en
halua pilkunviilaajan mainetta edustaessani nimenomaan vanhuksia ja heidän
omaisiaan, ajattelin ensin vaieta. En voi kuitenkaan olla puuttumatta asiaan
sen jälkeen, kun useampikin hoitohenkilökuntaan kuuluva vain myhäillen ohitti
koko seikan, samoin kuin jotkin tavalliset kansalaiset.
Juuri tällaisten pieneltä tuntuvien käsityserojen
kohdalla törmäämme ongelmamme todelliseen ytimeen. Yksittäiset nimitykset ja
käsitteet eivät ole ollenkaan niin merkityksettömiä kuin mitä asiaan
perehtymätön saattaa ajatella, vaan ne muokkaavat modernissa ajassamme
mielipiteitä enemmän kuin luulemmekaan.
Viimeksi eilen minulta kysyttiin, onko minulla mitään
vastausta vanhusten hoitoa koskeviin ongelmiin, ikään kuin odottaen minunkin pyörittelevän
päätäni ja käsiäni täysin neuvottomana. Vastaukseni on päivä päivältä selvempi:
ensisijaisesti ei ole kysymys niinkään rahasta kuin asenteista! Ja halutessamme
muuttaa ihmisten asenteita, on usein puututtava vakavuudella asioihin, joiden
kohdalla ammattilainenkin vain myhäilee hyväntahtoisesti.
En halua syytteitä aina vain negatiivisiin asioihin
pureutumisesta, koska nimenomaan monet hyviksi näkemäni seikat ovat
kirjoittamiseni takana. Erinomaisen hyvän mallin voi nähdä Kanervalan
hoitopaikassa ja kyseessä olevassa lehtikirjoituksessakin, mikä tuo esiin
kodinomaisen ilmapiirin merkityksen sairaalle ihmiselle. Ei voi kuitenkaan olla
kysymättä, onko yhteiskunnallisesti oikein ja tasa-arvoisuuden mukaista, jos
hoidamme hyvin esim. 200 vanhusta, mutta sitten ”saattohoidamme” tai
”alasajamme” 35 vanhusta, joille emme ole tietoisesti järjestäneet
vanhainkotipaikkaa?
Tiedossamme on, että jollakin paikkakunnalla on
parkinsonin tautia sairastava sijoitettu mielisairaalan osastolle, koska
muualla ei ole ollut paikkaa. Selvääkin selvempää on, etteivät omaiset
kehdanneet kenellekään kertoa potilaan hoitopaikkaa, niin että potilas oli
suorastaan eristettynä. Miten on nyt sitten osasto 12 suhteen? ”Minun mieheni
on osastolla 12.” ”Ai, otan osaa, en tiennytkään, että hän tekee kuolemaa!”
Mitä ajattelee potilas, kun hänet viedään lehtikuvassakin näkyvän osasto 12
nimikyltin alitse?
Useampikin saattaa pitää asiaa merkityksettömänä,
koska se ei koske häntä itseään, mutta voimme vakuuttaa kysymyksen olevan
todella vakavasta muotovirheestä, joka tuottaa aivan vääränlaisia ajatuksia
niin potilaissa kuin ulkopuolisissakin, ruokkien alitajuisestikin pelkoa:
”Aletaanko nyt salaisesti saattohoitaa kaikkia osastolle joutuvia, kun kerran
vanhuksia on selvästikin liian paljon?”
Kodinomaisen ilmapiirin merkitys siis nähdään kuolevan
kohdalla, mutta toisaalta taas se on kaukana niistä osaston huoneista, joissa
juuri nytkin on ylimääräisiä vuoteita. Heinola tietää – lehden kirjoitus
osoittaa, että hyvin yksinkertaisilla järjestelyillä voidaan lahjoitusten ja
pienten kustannusten avulla luoda kodinomaista ilmapiiriä, jos vain asenteet
sallivat – myös niille vanhuksille, jotka pakon sanelemana viettävät aikansa sairaalassa!
Tiedämme, että monilla paikkakunnilla potkujen uhalla
on hoitohenkilökunta hiljennetty täysin laittomasti. Asioista puhutaan nyt niin
laajasti, että vähitellen alamme vaatia hoitohenkilökuntiakin tulemaan mukaan
rintamaamme selvällä viestillä: ”Sirkka-Liisa Kivelä, Tarja Tallqvist ja Markku
Vuori jne. eivät puhu turhia, vaan asia on juuri siten kuin he sanovat!
Nykyinen kehitys ei voi jatkua!”
Markku Vuori
Ihminentavattavissa.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti