Jonnan kesä osa 2

Missä määrin ”uhri aivopesee itseään”?  Osa 2 

Jonna nautti auringonpaisteesta ja lempeästä tuulesta, joka leyhytteli hänen vaaleita hiuksiaan. Hän oli sittenkin hetken mielijohteesta ottanut polkupyörän. Kypärä oli eteisen naulakossa, eikä hän oikein pitänyt sen käyttämisestä.

Eräässä risteyksessä joku melkein ajoi hänen päälleen vanhalla, ruosteisella pyörällä. Jonna pelkäsi loukkaantumista, sillä miten hän selviäisi kerrostaloasuntoonsa, jos vaikka jalka menisi poikki! Tätä tilannetta hän pelkäsi hiukan sairaalloisella tavalla, itselleenkin sen myöntäen.

Hän oli parannellut menneen elämänsä aikana suuren määrän mustelmia ja ruhjeita, ja meikkilaukussa oli kautta aikain ollut juuri sopivan väristä peiteväriä kasvoissa ja näkyvillä paikoilla olevien mustelmien peittämiseksi. Aina ei hyvä yrityskään ollut riittänyt, ja niinpä kun mies ei sallinut vaimon jäävän pois seurakunnan tilaisuuksista, oli useammankin seurakuntalaisen katse johtanut jopa päiden puisteluun Jonnan astuessa eteiseen tai saliin.

Oikeastaan tuossa yhteisössä kukaan ei säälinyt tätä kärsivää naista, sillä niin ovelalla, suorastaan pirullisella tavalla mies oli manipuloinut, ei ainoastaan vaimoaan, vaan jokaisen seurakuntalaisen. Kun normaali järki sanoo, ettei ketään naista saa lyödä missään tilanteessa, ei tässä yhteisössä voinut enää vallita terve- tai normaalijärkisyys. Jonna tiesi useiden uteluiden perusteella, että häntä pidettiin syyllisenä kaikkiin onnettomuuksiinsa. Hänen miestään pidettiin suorastaan enkelinä. Tuollaisen miehen seurassa ei yksinkertaisesti voinut olla ongelmia, siitä oli vakuuttunut ainakin jokainen naispuolinen yhteisön jäsen!

Opettele Jonna hyvä nyt edes alkeellisimmat Sanan opetukset, oli kaikunut hänen korviinsa vuosikausien ajan! Jos häijyt ja todella ilkeämielisetkin miehet voitiin voittaa naisen oveluudella ja hyvällä käytöksellä, niin eikö sitten pienet erimielisyydet seurakunnan ihanimman miehen kanssa voinut selvittää sillä, että Jonna edes hiukan meni itseensä ja kieltäytyi oikeuksistaan, joita… voi hyvä Jonna sentään, ei kenelläkään kristityllä ole! Kristityllä on tehtävänä palvella, palvella ja palvella. Oikeuksistaan on jokainen antautunut kristitty luopunut ja antaa pahan tulla ylleen, jos sen armollinen Herra niin on tarkoittanut!

Jonnan mustelmat olivat siis hänen omaa syytään, ja jos mies aikanaan olikin potkaissut häntä jalkaan sellaisella voimalla, että vaimo oli ontunut lähes kuukauden ajan, oli sekin vain jumalan armoa (kirjoitamme jumalan tarkoituksella pienellä, koska kirjoituksemme loppujen lopuksi paljastaa tämän jumaluuden koskevan Jonnalle hyvin läheistä henkilöä).

Voisimmekohan nyt puhua jostakin sellaisesta, mikä saa monet ammattilaisetkin puistelemaan päätään ja miettimään miten kirjoittaja saataisiin hoitoon?

Jonnan jalassa oli vieläkin arpi muistutuksena tuosta vuosia sitten tapahtuneesta ”armon osoituksesta”. Nyt hän oli todella säikähtänyt tämän vanhan miehen selvästikin krapulaista ajoa. Hänen mieleensä tuli erään amerikkalaisen saarnaajan vierailu. Tämä oli puhunut jostakin hyvin mieleenpainuvasta asiasta, minkä nyt haluamme korostetusti nostaa esiin yhtenä vakavimmista esimerkeistä luonnehäiriöisen ihmisen persoonallisuuden julkituomiseksi.

Julistajalla oli ollut oma hengellinen tarkoitusperänsä tämän kertomuksen julkituomisella, mutta me katselemme sitä nyt Jonnan näkökulmasta, Liisan ja Matin ja tuhansien muiden näkökulmasta.

Vaeltavat ihmiset tulivat lammaslaitumen äärelle ja huomasivat yhden karitsan jalassa olevan siteen. Raukka ontui pahasti, sillä jalka oli aivan jäykkä. Seurueen naispuoliselle jäsenelle tuli kyyneleet silmiin ja hän riensi paikalla sauvaan nojaavan paimenen luokse kysellen mitä sille oli tapahtunut. Oliko se pudonnut jyrkänteeltä vai oliko jokin peto purrut jalan poikki?

Paimen katsoi seuruetta melko pitkään lausuen sitten jotakin, mikä sai jokaisen ällistyksen valtaan. Hän myönsi itse katkaisseensa karitsan jalan! Ja kysymys kuuluikin sitten niin seurueen kuin tätä kertomusta kuuntelevan seurakunnankin mielessä auki lävähtäneistä suista: Onko tämä paimen raaka vaiko hyvä paimen?

Neulankin olisi kuullut putoavan tuossa salissa saarnamiehen selittäessä asiaa niin liikuttavalla tavalla, että hetken päästä oli lähes jokaisen silmissä kyyneleet. Tuo karitsa raukka oli kovin helposti lähtenyt omille teilleen, niin että paimenen oli sitä usein lähdettävä etsimään. Kun paimen oli väsynyt etsimiseen, oli hän ottanut karitsan jalkojensa väliin ja murtanut sen jalan. Jonnan mieskin oli hänen vieressään päästänyt pienen liikutuksen äänen kuullessaan, että kaikki oli tapahtunut tuon karitsan hyväksi. Nyt se ei joutuisi hukkaan ja olisi aivan pakotettu pysymään paimenen lähellä! Tällä tavoin Hyvä Paimenkin antaa meille tapahtua kaikenlaista, jotta me pysyisimme Hänen lähellään!

Emme tiedä tiedostiko Jonnan mies tai joku kaltaisensa kuulemansa merkitystä siinä mielessä kuin nyt ajattelemme. Olemme jo eräässä kirjassamme kertoneet siitä, kuinka Maija aivan tarkoituksella oli sabotoinut miehensä liikeyritystä, eikä suuresta onnettomuudesta tietoisena ollut lainkaan varoittanut miestään. Miehen onnettomuus oli koko perheen onnettomuus, mutta se ei tuntunut vaivaavan Maijaa, koska se soi hänelle aivan ”oikeutetun” tilaisuuden moittia muutenkin niin kelvotonta miestään!

Olemme tulleet näkemään aivan käsittämättömän kauhistuttavan piirteen näissä tutkistelumme kohteena olevissa ihmisissä. He ikään kuin leikkivät jumalaa ja silittävät päästä niin että luu paistaa, käsittämättä ollenkaan tuottamaansa tuskaa. Jonnan mies oli potkaissut tätä jalkaan todella rikollisella tavalla, mutta jos hiukankin rohkenemme tehdä oikeita johtopäätöksiä ja koota tietoa oikealla tavalla, uskallamme väittää, että niin Jonnan mies kuin muut kaltaisensa toimivat uskoen olevansa hyviä paimenia, joiden kaikki teot ovat hyväksyttävissä puolison sitomiseksi heidän läheisyyteensä!

Luonnehäiriöinen ihminen, enemmän kuin ehkä koskaan olemme valmiita uskomaan, vahingoittaa läheistään tai työtoveriaan voidakseen sitten ”auttaa ja lohduttaa”, sitoa tämän läheisyyteensä!

Olemme jo puhuneet siitä, kuinka kiusaajan kanssa tarpeeksi kauan elettyään kumppani menettää terveytensä ja siten työkykynsä. Siinä vaiheessa kiusaaja sitten vaatii sairastunutta huolehtimaan kaikista perheen kuluista, niin että luodaan todella sairas riippuvuussuhde kiusaajaan, joka ikään kuin katkaisee kumppaninsa jalan, joskus molemmatkin, jotta tämä olisi täydellisen riippuvainen alistajasta!

Loistava esimerkki tästä on amerikkalainen dokumentti monta sataa kiloa painavista amerikkalaisista naisista, jotka miehet lihottavat tarkoituksella, osin sairaalloisen seksuaalisuuden johdosta, mutta pääosin tarkoituksella saattaa nämä totaalisen riippuvaisiksi itsestään. Maamme lainsäädäntö ei salli tällaista, mutta henkisesti samaa tehdään uskomattoman paljon.

Jonnan mies saattoi sairaassa mielessään saada ajatuksen jonkin vaimolleen rakkaan esineen piilottamisesta tai suorastaan hävittämisestä. Jonnan yhdysvaltalainen täti oli ollut heillä vieraisilla, ja viikon vierailun aikana tämä oli ihmetellyt heidän lomanviettonsa merkillisyyttä. He olivat miehen suunnitelman mukaisesti matkustaneet Ahvenanmaan saaristoon, koska mies halusi kuulemma verestää ruotsinkielen taitoaan. Oli vuokrattu kaksi rivitalomökkiä meren rannalta, aivan vesirajasta. Mikään ei olisi liian hyvää mahdollisesti hyvinkin rikkaan sukulaisen hellimiseksi, sillä kaikki amerikkalaisethan ovat hyvin varakkaita!

Jonnan mies, luonnehäiriöisenä, ajatteli kaiken rahassa, etenkin siinä suhteessa miten hän pääsisi rahoihin käsiksi. Hän oli siinä luulossa, että tämä täti olisi pian kuoleva ja Jonnan kautta hän pääsisi suuresta perinnöstä osalliseksi.

Niinpä mies oli jo etukäteen maksanut viikon oleskelun, sillä asiaan liittyi jonkinlaisia suhteita, seurakunnallisia tai työhön liittyviä. Jälkeenpäin selvisi, että mies oli saanut tämän edun jonkinlaisella vilpillä, esiintyen jonkin olemattoman firman edustajana.

Kaikki oli mennyt muutaman päivän ajan hyvin, ja Jonnalla oli kerrankin seuraa kun kierteli tädin kanssa saarta. Mies harrasti vesihiihtoa joka päivä useampaan kertaan. Kuka tietää, mitä sellainen maksaa? Matkan puolivälissä miehen rahat olivat loppu, mutta hän oli luvannut vesihiihtää joka päivä. Jonna saisi nyt maksaa loppuloman, ja eikö tädilläkin aina ollut muutama tonni käsilaukussaan?

Siinä vaiheessa selvisi, että Jonna saisi palkkansa vasta kahden viikon päästä ja… mikä kauheinta, selvisi että täti ei ollut ollenkaan rikas, vaan oli pari vuotta säästänyt matkaansa varten!

Puolta viikkoa varten heillä oli siten vain noin tuhat markkaa, eikä mies enää voisi osallistua rakkaaseen harrastukseensa! Mies oli kuin myrkyn niellyt, murheen murtama. Seuraavana yönä hän ei tullut majoitukseen ollenkaan, vaan oli liittynyt johonkin ryyppyporukkaan rantaravintolassa.

Kun sunnuntaina täti oli viety lentoasemalle ja tultiin kotiin, ei Jonnan uutta kameraa laukkuineen ja sen sivutaskussa olleine kuvattuine filmeineen löytynyt mistään. Se oli kova pala itkuiselle naiselle, joka lukemattomia kertoja kävi lävitse matkatavarat ja eteisen ja koko talon. Hän oli vielä lentoasemalla ottanut kuvan lähtöportilla heiluttaneesta tädistään, ja oli täysin varma että oli pannut kameran takaisin olkalaukkuunsa!

Mies oli kotimatkalla kaivanut kameralaukun vaimon olkalaukusta tämän käydessä rantakahvilan WC:ssä ja pudottanut sen läheiseen kanavaan. Niin pahoillaan hän oli tädin köyhyydestä ja siitä, ettei ollut saanut hiihtää vesisuksilla koko lomansa aikaa!

Kaikki tädistä olevat kuvat olivat siis kanavan pohjalla ja Jonnan murhe suunnaton. Mies lohdutteli ja kaivoi kaapista viinipullon sääliä huokuen. Hän ostaisi huomenna uuden kameran, kunhan vain nyt hetkeksi unohdettaisiin tämä ikävä sattuma! Sinä iltana mies silitteli nyyhkivää vaimoaan ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin!

Vastaavanlaista tapahtuu uskomattomassa määrin joka päivä niin monen Matin ja Liisan ja Jonnan elämässä. Hajotetaan rakkaita esineitä, lohdutetaan, säälitään, potkitaan, kääritään vilvoittavaan pyyhkeeseen, tönäistään kiuasta vasten, hellitään, voidellaan antiseptisellä voiteella, perutaan vaimon matka tämän onnettomuuden johdosta, rikotaan auto kun perhe on lähdössä vaimon sukulaisiin, korjataan auto kun miehen täytyy päästä firman matkalle sihteerin kanssa…

Jatkuu osassa 3