Seksuaalisuudesta osa 2

Seksuaalisuudesta narsistisen persoonallisuushäiriön yhteydessä osa2

Yksi tärkeimmistä perussäännöstä uhrin elämässä on totuus. Psykopaatti ei missään kohden ole totuudessa eikä ole totta. Koko petos perustuu valheeseen ja valheellisuuteen, eikä uhrilla ole varaa samojen keinojen käyttämiseen. Vapautuminen ja eheytyminen perustuvat totuuteen ja totuudellisuuteen. Meidän täytyy olla totta voidaksemme elää elämämme arvollisissa olosuhteissa. Siksi useimpien on myönnyttävä siihenkin ajatukseen, että vaikka alussa vannoo jäävänsä loppuelämäkseen yksin, sydämen kuitenkin täyttää kaipaus todelliseen ihmissuhteeseen. Kunnon ihmisiä on tänä päivänä harvassa, mutta heitä on kuitenkin!

Keskusteluissa monien uhrien kanssa on tullut julki se seikka, että he irtautumisensa jälkeen ovat kokeneet psykopaateiksi katsomiensa ihmisten lähestymistä. Joskus tämä tunne liittyy vanhoihin pelkoihin, mutta olen vakuuttunut siitä, että uhrit ovat erikoisen suuressa vaarassa joutua uudelleen psykopaatin valtaan. Siksi varovaisuus on tärkeää.

Seksi ilman rakkautta on pornoa. Sen on sanonut useampikin tunnettu terapeutti. Jos luonnehäiriöinen ihminen pystyy rakastamaan vain itseään, eikä rakkaus riitä puolisoon saati sitten lapsiin tai lähimmäisiin, niin millaista rakkautta on kokenut lh-persoonan / psykopaatin uhri? Tiedämme kirjoista sekä useiden ihmisten kertomuksistakin, että hyvin monet psykopaatit ovat eräänlaisia Don Juaneja tai Donna Juaneja, edellisiä enimmäkseen. Tuleeko kukaan todella ajatelleeksi, millaisissa olosuhteissa tässä mielessä uhrit ovat eläneet, ja mitä heidän mielessään liikkuu, millaiset heidän odotuksensa tulevaisuudelta ovat, vai onko niitä ollenkaan?

Ihminen tarvitsee toista ihmistä, ainakin me uskomme siihen. Pohjattoman pettynyt ihminen kokee tavattoman vaikeaksi luottaa enää keneenkään, ja siksi kuulemme niin useiden kovia kokeneiden vakuuttavan elävänsä loppuelämänsä yksin. Mutta niin kuin olen jo kirjoittanut, meidän ainoa toivomme eheytymiseen on totuus ja rehellisyys.

Tietty eheytymisen aika eriytymisineen entisestä elämästä on välttämätön, ja tämän aikaa on hyvä ajatella yksin jäämisen mahdollisuutta. Mutta tulee kuitenkin se hetki, jolloin tuntee normaalin tilanteen palautuvan ja selviää kuka on kuka, mikä on ollut rikki ja on nyt eheytynyt, ja mikä kaipaa todellista ihmisyyttä ja osallisuutta ihmisarvoiseen elämään. Ihmisarvoista elämää voi parisuhteessa elää vain elämää kunnioittavan henkilön kanssa. Psykopaatti tai vastaava ei arvosta muuta kuin omaa elämäänsä ja omaa parastaan, ja kaikki ihmiset hänen ympärillään ovat vain hänen tarpeidensa toteuttajia ja täyttäjiä.

Aivan hiljattain eräs autettavamme totesi iloisena, että hän on löytänyt nyt kumppanin, jonka kanssa saa olla aivan oma itsensä, eikä tarvitse esittää tai näytellä mitään! Tämä on juuri sitä, mitä toivomme jokaiselle autettavallemme.

Olemme jo kirjoittaneet siitä, että lh-persoonat esiintyvät kuin teatterin kulisseissa naamio kasvoillaan. He ovat tottuneet erilaisiin rooleihinsa, koska he eivät todellisuudessa tiedä muusta — he ajavat samaa itselleen ominaista raidetta, ajattelemattakaan jollekin muulle raiteelle siirtymistä. Selviytyäkseen tällaisesta yksiraiteisuudesta, on läheisen henkilön mukauduttava tavalla tai toisella siihen, koska toinen ei voi kuvitellakaan muutosta. Lh-persoona kyllä saattaa lupailla kaikenlaista ja ajoittain näyttää siltä kuin muutos todellakin tapahtuisi, mutta kaikki on sittenkin vain teatteria, jokin uusi rooli.

Eräs pahasti luonnehäiriöinen vaimo aikanaan alkoi hyvin voimallisesti muuttaa puhetapaansa ja esiintyi aivan kuin toisena henkilönä. Miehen lopulta hermostuttua ja kyllästyttyä tällaiseen teatteriin, vaimo selitti: "Minä olen löytänyt itselleni uuden persoonallisuuden ja pidän siitä kovasti! Minulle on samantekevää mitä sinä siitä ajattelet!

Kaiken tällaisen keskellä uhrikin pakosta, alitajuisesti, alkaa myös esittää jonkinlaista roolia, koska hän ei voi olla oma itsensä. Jokainen, joka ei ole aidosti oma itsensä, esittää roolia, näyttelee jotakin muuta. Luonnehäiriöinen on niin tottunut esittämiseensä, ettei se häntä ehkä rasita, mutta hänen lähellään oleva ihminen on jo kaikesta tässä elinpiirissä kokemastaan niin uupunut, että näytteleminen vie hänen loputkin voimansa. Ja juuri tässä tilanteessa psykopaatti pääsee jälleen kerran niskanpäälle, ja saattaa jopa psykiatrin edessä tällä todistaa, ettei puoliso ole kunnossa, koska ei ole oma itsensä, vaan esittää jotakin! Onko psykopaatille täysi arvoitus se, että hän itse on kaiken aikaansaanut, siitä tuskin on saatavissa luotettavaa tietoa!

Kun tämän kaiken siirtää seksuaalisuuteen, joudumme todella murheelliselle alueelle. Jos kumpikaan ei sairaan osapuolen käytöksen ja olemuksen johdosta voi olla oma itsensä, niin mitä on se rakkauselämä ja seksuaalisuus, mikä vallitsee näissä perheissä? Tästä en ole mistään lukenut enkä usko siitä juuri kenenkään kirjoittaneen juuri oikealla nimellään, koska tämä alue sisältää niin häpeällistä ja luonnostaan kiellettävää todellisuutta.

Kaikki on ehkä alkanut mitä suurimmalla ja kuumeisimmalla ihastuksella ja rakastumisella, ennen kaikkea koska psykopaatit ovat niin hurmaavia ihmisiä. Joku jopa parikymmentä vuotta tällaisessa liitossa oleva nainen saattaa vieläkin säälitellä miestänsä, joka ajoittain on niin ihastuttava ja rakastettava, vaikka nainen onkin vuosikausia joutunut turvautumaan psykiatriseen hoitoon miehen väkivaltaisuuden tähden!!!

Uhri joutuu irtauduttuaan kokoamaan elämänsä käytännöllisesti katsoen kokonaan uudelta pohjalta, ja jos näistä asioista ei puhuta eikä niitä selvitetä, jäävät väärän seksuaalisuuden tuottamat haavat näkymättömissä tuottamaan sellaista tuskaa, joka ehkäisee todellisen ja lopullisen eheytymisen.

Tiedän hyvinkin laajasti opetetun, jopa tunnetun eduskunnassa vaikuttavan kristillisen henkilön puolesta, ettei kahden toisiaan rakastavan ihmisen kesken ole mitään hävettävää ja kiellettyä seksuaalisuuden alalla. Mutta me emme nyt puhukaan kahdesta toisiaan rakastavasta ihmisestä, vaan olotilasta, joka on verrattavissa Tukholman syndroomaan sisältyviin pakon edessä tehtyihin ratkaisuihin ja valintoihin. Ihminen tekee sellaistakin, mikä syvällisesti rikkoo häntä, kun hän pyrkii säilyttämään henkensä tai saamaan osakseen edes hiukan rakkautta.

Voimmekin todeta monen uhrin kertomuksen perusteella, että jopa seksin alueella joutuu tavalla tai toisella maksamaan kaikesta. Ei ole harvinaista sekään, että psykopaatti tarjoaa puolisolleen rahaa, nauttien siten ajatuksesta, että makaa maksullisen naisen kanssa. Psykopaattinainen ei niinkään tarjoa rahaa, mutta kiristää kaikella muulla mahdollisella tavalla puolisoaan. Esimerkkinä se, kuinka kertomustemme Maija todella vakavan riidan keskellä matkalla supermarkettiin alkaa nostella auton penkillä hamettaan ja silittelee sääriään miehen katsellessa, viestittäen, että tämän kaiken menetät, jos et nyt luovuta!

Maijan kaltaiset ihmiset pukeutuvat mielellään seksuaalisesti kiihottavasti joko tiedostaen tai tiedostamattaan. Tässä kohden olisi hyvä kuulla useampien ihmisten kertomuksia, koska yleensä ottaen on melko paljon eriäviä mielipiteitä sen suhteen, onko tällaisen ihmisen käytös totuttua ja tiedostamatonta, vai tarkoituksellista. Miespuoliset henkilöt ilmeisestikin rakastavat pukeutua näyttävästi ja kiinnostusta herättävästi, ainakin ulkopuolisia ihmisiä tavattaessa. Puolison toivoessa kotonakin samanlaista huomioimista hänen suhteensa, törmäämme jälleen kerran seikkaan, jonka avulla voidaan kiusata toista äärimmilleen. "Jos olisit toisenlainen, voisin kotonakin olla yhtä ihastuttava, kuin työpaikallani ja seuraelämässä!"

Kuinka monessa kodissa löhöääkään olohuoneen parhaalla sohvalla todellinen jokapäiväisen elämän "Uuno Turhapuro", jolle olemme tottuneet nauramaan valkokankaalla. Tässä jälleen kerran yksi tekijä, joka omalla tavallaan on sulkenut silmämme todellisuudelta. Uunolle nauretaan sydämen pohjasta, koska hän monella tapaa kuvaa niin todellisesti tiettyä puolta suomalaisessa miehessä!

Jos kuitenkin tutkimme häntä suomalaiseen elämään soveltuvalla psykopaatin piirretestillä… niin, onko kukaan todella koskaan tullut ajatelleeksi sitä puolta asiasta, mikä tuottaa tavatonta tuskaa hänen puolisolleen ja sukulaisilleen?

Uunon asu herättää tavatonta huvittuneisuutta, eikä ketään hämmästytä se, jos hän presidenttinäkin pukeutuu oman linjansa mukaisesti. Uuno on Uuno ja saa olla sellainen, eikä asu vaikuta arvioihin, koska se on hänen tavaramerkkinsä. Hänet on hyväksytty osaksi suomalaista kulttuuria. Olisiko tässä yksi selitys siihen, miksi psykopatia on niin vaikea havaita kaiken huvittavuuden ja juuri asiaan sopivien kulissien takaa? Niin Uunon vaimo kuin hänen appiukkonsakin ovat ajoittain suoranaisen hermoromahduksen kourissa!

Pidän Turhapuroelokuvista, ja tämä on vain eräänlainen mielleyhtymä, joka kuvaa meille sitä, miten katselemme tiettyjä asioita vain kapeasta näkökulmasta. Kuinka monelle psykopaatin uhrina olevalle tuleekaan hiukan outo olo seuratessaan elokuvaa, sillä se ei ole vain elokuvaa, vaan melko karmeassa muodossa monen ihmisen todellisuutta!

Itse ihmettelin aikanaan ensimmäisiä "Pokka Pitää" – sarjan jaksoja katsellessani sisäistä reaktiotani. Mikä tässä oli niin ajatukset todellisuuteen vievää? Olinko itse kokenut samaa, olinko juuri niin kuin tuo Richard- parka, josta suorastaan säteilee sisäinen kärsimys kaiken huvittavuuden keskellä? Kyllä, kaikkea samaa olin kokenut ainakin seurakuntayhteydessäni, ihmetellessäni useiden ihmisten suorastaan aristokraattista käytöstä ja mahtipontista esiintymistä usein aivan turhapuromaisen elinpiirin keskellä!

Naapurin rouvan sekä hänen veljensä suoranainen kauhu Hyasinttia kohtaan tulee erikoisesti julki noissa niin säväyttävissä kahvihetkissä, missä naapurin rouva lähes joka kerta läikyttää kahvia tai järkytyksen keskellä lennättää koko mukin lattialle tai pöydälle. Hän kokee täydellisen ala-arvoisuutensa tämän niin mahtipontisen henkilön läsnäolossa, koska koko ajan hänelle vakuutetaan hänen rahvaanomaisuuttaan. Usko tai ei, tämä on yksi todella osuva kuvaus suomalaiselle psykopatialle, missä toisen erinomaisuus ei suo mitään tilaa kenenkään toisen ihmisen hyville puolille. Kaikki Hyasintin käytös johtaa toisten ihmisten alemmuudentunteeseen ja huonojen ominaisuuksien esiin nostamiseen, jos niitä nyt sitten todellisuudessa on ollenkaan. Kukaan ei hänen läsnäolossaan voi olla oma itsensä, vaan on pakotettu unohtamaan itsensä ja ylistämään tavalla tai toisella "ihanaa" kutsuemäntäänsä.

Hyasintti järjestää kynttiläillallisiansa ja kutsuu mieleisiään vieraita, tietysti mahdollisimman korkea-arvoisia, kuten hänen "omaan aristokraattiseen arvoonsa" sopii. Hän nauttii ihmisten kestitsemisestä, mutta kaiken takana on motiivina vain oman hännän nostaminen, vieraalta suorastaan vaaditaan ylistäviä ja Hyasintin itsetuntoa kohottavia kommentteja. Halutessaan mieheltään ennakkoarvion kattauksen henkeäsalpaavasta vaikutuksesta, saattaa hän laittaa Richardin tulemaan huoneeseen niin monta kertaa, että tämän pakon edessä esitetty hämmästys ja ihastus on kyllin vakuuttava.